Blogin päivitys on päättynyt. Täällä pääset tutustumaan siihen mitä hyväntekeväisyystyö on. Seurasimme we4you toiminnanjohtajan arkea vuoden 2023 ajan.
Joulukuu, viikot 49-52
Vuoden kiireisin kuukausi on nyt takanapäin. Koin monia tapahtumarikkaita hetkiä ja koko vuoden ehdoton kohokohta oli joulukuussa järjestetty Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto. On hämmästyttävää, kuinka paljon valmistelua yksi päivä voi vaatia. Tämä oli myös elämäni ensimmäinen kerta, kun valmistauduin näin huolellisesti mihinkään. Vierailin kampaajalla, vartalohoidossa sekä pedikyyrissä ja manikyyrissä. Pukua valmisteltiin hartaasti ja huolella ja jokainen pieni yksityiskohta harkittiin tarkasti. Kultajousen ihana Romeo valitsi asuuni täydellisesti sopivat korut ja tulevat juhlat olivat useasti mielessä.
Saavuimme jo edellisenä päivänä Hotel Haveniin, jossa meitä odotti todella kaunis huone. Kävimme syömässä ja olin jo suhteellisen aikaisin nukkumassa. Itsenäisyyspäivän aamu valkeni aurinkoisesti ja oli ihanaa herätä kiireettömästi ja nauttia aamiainen rauhassa. Puolilta päivin teimme kävelyretken presidentinlinnalle tutkiaksemme, mistä sisäänmeno tapahtuisi. Sen jälkeen alkoi pitkä ja hartaasti suunniteltu valmistautumisprosessi. Päivään liittyi myös jännitystä: luulin ensin kadottaneeni kassin, jossa säilytin kenkiä ja alusvaatteita sekä muutama tunti ennen juhlaa huomasin ottaneeni mukaan väärän kirjekuoren. Presidentiltä oli tullut kaksi kirjekuorta postitse ja itse kutsu oli vahingossa jäänyt kotiin. Onneksi saimme sen ajoissa takaisin hotellille.
Sain etukäteen muutamia vinkkejä siitä, miten käyttäytyä jonossa ja kättelytilanteessa. Narikassa asioinnin jälkeen edessä oli noin puolen tunnin odotus kättelyyn, jonka aikana keskustelimme muiden vieraiden kanssa. Kuljimme jonossa portaita ylös ja siitä alkoi punainen matto presidentti parin luokse. Taustalla soiva musiikki hiljensi ympärillä olevat ihmiset ja yhtäkkiä tuli minun vuoroni tervehtiä isäntäparia. Kättelytilanne sujui niin nopeasti, että tuskin ehdin tajuta, mitä tapahtui. Helpotus valtasi minut, kun olin onnistunut säilyttämään tasapainoni, toivottanut hyvää itsenäisyyspäivää ja kävellyt pois hallitusti. Meidät johdatettiin yläkertaan ja sinne saavuttuani puhelimeni alkoi piristä taukoamatta. Oli erikoista saada kuvia kättelyhetkestä ja nähdä, miltä tilanne oli näyttänyt televisiossa. Juhlassa vallitsi ainutlaatuinen tunnelma ja kaikki vaikuttivat olevan iloisia sekä rennoissa tunnelmissa. Keskustelun sai aloitettua kenen tahansa kanssa ja tutustuin useisiin uusiin ihmisiin. Väkeä oli paljon ja seurasimme ihmismassaa tietämättä tarkkaa päämääräämme. Yläkerrassa tarjolla oli pientä purtavaa ja Linnan kuuluisaa boolia, joka maistui yllättävän trooppiselta – olin kuvitellut sen olevan karpalopohjaista. Kävelimme ihmisten läpi parvelle, jossa media sijaitsi ja josta saattoi nähdä saapuvat vieraat. Siellä näimme Käärijän, joka oli ehdottomasti illan odotetuin vieras. Hänen luokseen oli muodostunut oma jononsa. Alakertaan pääsi kun kättelyt olivat päättyneet ja siellä oli tarjolla ruokaa. Kiertelimme huoneita, kohtasimme tuttuja ja vaihdoimme kuulumisia. Kymmenen aikaan suuntasimme Kämpin hotellille, jossa olin sopinut tapaavani pukusuunnittelija Mert Otsamon. Ilta oli todella ikimuistoinen ja kello kahdelta yöllä pääni painui tyynyyn. Edelleenkin tuntuu uskomattomalta, että sain kokea tuon päivän ja onnistuin tuomaan pukuni kautta kunniaa tuntemilleni edesmenneille Supersankareille. Tämä kokemus jää elämäni unohtumattomimpien joukkoon. Seuraavana päivänä hakiessani poikaani koulusta, joukko lapsia tuli kertomaan nähneensä minut televisiossa ja kysymässä miksi olin siellä. Oli todella liikuttavaa vastailla heidän kysymyksiinsä ja kuunnella heidän mietteitään itsenäisyyspäivästä.
Itsenäisyyspäivän juhlahumun jälkeen elämä palasi taas nopeasti kiireiseen arkeen. Viikonloppuna oli vuorossa Mikaelan koskettavat hautajaiset Karvialla. Lähdin matkaan jo viideltä aamulla, sillä olin luvannut tarjota kyydin muutamalle vieraalle. Pakkasen puraisema päivä teki edellispäivänä hankkimistani ilmapalloista lähes tyhjiä, kun saavuimme surun täyttämään kirkkoon. Virsien säestämä seremonia liikutti jokaista läsnäolijaa, erityisesti kun Mikaelan luokkakaverit kävivät hiljaa hyvästelemässä rakkaan arkussa lepäämänsä ystävän. Muistotilaisuudessa kyyneleet välillä palasivat, mutta pääpaino oli kauniiden yhteisten muistojen jakamisessa. Päivä oli hyvin rankka ja onnekseni sain jakaa sen Eeron kanssa, jonka sydämeen Mikaela oli myös tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.
Seuraavalla viikolla suuntasin Rovaniemelle toteuttamaan yhtä viimeistä unelmaa. Kävin myös Tampereella Taysissa tekemässä suuren joululahjoituksen Nellafiinan perustajan Vilma sekä Eeron kanssa. Vierailut sairaalassa herättävät minussa voimakkaan kiitollisuuden tunteen. Potilaiden tapaaminen antaa aina uutta perspektiiviä ja on sydäntä lämmittävää saada tuoda iloa sairauden varjostaman arjen keskelle. Viikko-ohjelmaan kuului myös Flying Tiger Copenhagenin pussukkalahjoitus, joka ulottui tällä kertaa 13 paikkakunnalle.
Jouluviikolla lahjoitusten tahti kiihtyi ja teimme lahjoituksia Kuopioon, Turkuun ja Helsinkiin. Lensin myös vuorokaudeksi Ouluun ja tein useita lahjoituksia eri lastenosastoille. Sain kunnian käydä tapaamassa aivosyöpään sairastunutta poikaa hänen kotonaan. Poika oli palannut kotiin vaativan aivokasvainleikkauksen jälkeen ja pääsin ilahduttamaan häntä Käärijän videotervehdyksellä. Vuoden viimeinen keräys sijoittui jouluviikolle ja aaton aattona toimitin viimeiset lahjoitukset Ronald McDonald -talolle.
Joulukuussa tapahtui merkittäviä asioita, kun Kultajousen lanseeraamat we4you-korut saapuivat myyntiin kaikkiin Kultajousen liikkeisiin ympäri Suomen. Korut ovat saaneet innostuneen vastaanoton ja olen saanut lukuisia kuvia korujen uusista onnellisista omistajista. Käytän itse näitä koruja päivittäin ja nämä korut ovat nopeasti nousseet lempikoruikseni. Nanna Karalahden järjestämä syntymäpäiväkampanja oli miellyttävä ja sydäntä lämmittävä yllätys, joka tuo suuren avun monelle vakavan sairauden kohdanneelle perheelle. Useat yritykset ovat tänä vuonna liittyneet mukaan jakamaan iloa perheille, mikä on ollut erittäin ilahduttavaa. Olemme myös aloittaneet uuden ja innostavan yhteistyön Sakan kanssa ja odotan jo innolla tammikuussa paljastettavia yksityiskohtia tästä yhteistyöstä. Joulukuussa riitti vilskettä ja vipinää sekä monia ilahduttavia uutisia.
Tänäkin vuonna joulu saapui sellaisella vauhdilla, että omat suunnitellut valmistelut jäivät suurelta osin toteuttamatta. Tänä vuonna toisin kuin aikaisempina, vietimme joulun omassa kodissamme. Kaivattu joulurauha löytyikin työkiireiden helpotettua omasta kodin rauhasta ja nautimme kiireettömästä ajasta yhdessä perheeni kanssa. Välipäivien aikana työasiat rajoittuivat muutamiin tärkeisiin asioihin, antaen minulle mahdollisuuden rauhoittua ja koota ajatuksiani.
Alexandra / we4you
Viikko 47 ja 48
Joulu lähenee ja sen myötä myös kiire. Päiviin mahtuu paljon kaikenlaista ja sitä kautta ajanhallinnasta tulee entistä tärkeämpää. Lastensairaalassa on tullut käytyä lähes päivittäin ja vierailut pienten potilaiden luona ovat aina yhtä koskettavia. Lapsen ilo ja läsnäolo ovat niin aitoja ja jokainen kohtaaminen antaa itselle valtavasti. Työskentely vakavasti sairaiden lasten kanssa on vaikuttanut paljon omaan elämääni ja näkemyksiin siitä, mitä merkityksellinen elämä itselleni tarkoittaa. Ilon tuottaminen toiselle on parasta mitä voi tehdä ja olen todella kiitollinen, kun saan tehdä sitä työkseni. Unelmien kohdalla koko perhe kokee valtavaa epäreiluutta, kun toivoa parantumisesta ei ole. Silloin on äärimmäisen tärkeää tarjota hetkiä perheelle, joissa sairauden ja kuoleman ajatukset eivät hallitse heidän mieltään ja keskitytään mukaviin asioihin. Paras palkinto on, kun kuulee, että lapsi joka ei ole hymyillyt eikä iloinnut kahteen viikkoon mistään, painelee menemään täysillä hymy huulilla. Se on suurin palkinto, jonka tästä työstä voin saada.
Yhteydenottojen määrä on kasvanut vauhdilla ja järjestämistä on ollut paljon. Olen mm. varannut perheille majoituksia, hoitanut läheisille taksikyytejä, käynyt Voimakassi ostoksilla ja auttanut hautajaisten järjestelyissä. Yhtä isompaa unelmaa olen myös aloittanut järjestämään perheelle, jossa molemmat nuoret sairastavat parantumatonta geneettistä sairautta, joka johtaa menehtymiseen. Nuoret saavat yhteensä kuusi toivetta ja ensimmäinen tulemaan olemaan reissu lappiin.
Viikkoihin on sisältynyt myös valmistautumista Linnan juhliin sekä puvun sovituksia. On ollut inspiroivaa nähdä, millainen prosessi liittyy puvun suunnitteluun ja toteutukseen. Tämä prosessi edellyttää vankkaa ammattitaitoa ja pitkäjänteistä työskentelyä. Jokaista yksityiskohtaa on hiottu huolellisesti, tähdäten täydellisyyteen ja tällainen huolellisuus näkyy lopputuloksessa. Puvun valmistusprosessi on kuin taideteoksen luominen, jossa jokainen sauma, kangas ja koriste on valittu huolella, jotta kokonaisuus heijastaisi sekä tapahtuman arvokkuutta, että persoonallisuutta. On ollut hyvin palkitsevaa nähdä, kuinka suunnittelijan visio muuttuu todellisuudeksi ja kuinka ompelijan ammattitaitoiset otteet muokkaavat kankaan taideteoksiksi. Kokemus on antanut uudenlaista arvostusta käsityölle ja muistuttanut, että jokainen yksityiskohta, olipa se kuinka pieni tahansa, on tärkeä kokonaisuuden kannalta.
Myös suru on ollut vahvasti läsnä näinäkin viikkoina. Kävin hyvästelemässä Mikaelan vain muutama tunti hänen poismenonsa jälkeen. Tyttö makasi rauhallisena, ilman kipuja sairaalan sängyssä. Hänelle oli puettu Disneylandista ostettu mekko ja laitettu kukkapanta päähän. Tyttö oli muutaman kuukauden aikana kuihtunut melkoisesti ja oli lohduttavaa kuulla, että lähtö oli ollut aamulla rauhallinen. Sairaalapastorin kanssa siunasimme hänet ja laitoin hänen viimeiselle matkalle kaulan ympärille oman sydänkoruni. Tunteet olivat kaikilla pinnassa ja kyyneleet herkässä. Kun muistelimme yhteistä matkaamme, monet kauniit hetket nousivat mieleen. Mikaela rakasti kaikkea kaunista ja oli hyvin määrätietoinen ja sinnikäs tyttö. Mikaelan nauru ja positiivisuus jäävät ikuisesti sydämeeni. Yhdessä koetut hetket ja unelmat, muistuttivat hänen elämänilostaan ja uteliaisuudestaan. Lähdettyäni huoneesta sairaalapastori tuli vielä yllättäen juttelemaan kanssani. Hän kysyi miten jaksan ja onko minulla ketään, jonka kanssa voisin käydä päivän tapahtumia läpi. Kohtaaminen oli itselleni todella arvokas ja siinä välittyi vahva empatia ja toisesta välittäminen.
Alexandra / we4you ry
Viikko 46
Tätä viikkoa sävytti syvä suru. Lähes jokaisena päivänä sain suru-uutisia eri perheiltä. Onni menehtyi isänpäivänä, tiistaina tuli uutiset yhden pikkuisen elämän päättymisestä. Torstaina Jimi siirtyi ajasta ikuisuuteen ja perjantaina juttelin perheen kanssa, joka menetti lapsensa keskiviikkona ja toivoi apua hautajaiskustannusten kanssa. Iltaisin kynttilä paloi heidän muistoilleen.
Maanantaina sain we4you:lle ihanan yhdeksäsluokkalaisen TET-harjoitteluun. Hänelle oli luvassa tavaroiden pakkaamista, hinnoittelua ja valmistelua lauantaina pidetäävää joulukadun avajaisia varten. Itselläni oli kalenterissa yhden vapaaehtoisen tapaaminen ja kotiin tullessa TET-harjoittelija oli päässyt hyvään vauhtiin. Vaihdoimme kuulumisia ja itselläni vierähti muutama tunti koneella valmistellessa tämän viikon unelmaa. Kerkesin myös käymään uusia hakemuksia läpi. Sitten hyppäsin autoon ja ajoin Vantaalle yritystapaamiseen Kultajousen kanssa. Meidän joulukampanjastamme tulee kyllä todella upea tänä vuonna.
Tiistaina pääsin aamusta ulkoilemaan ja juttelemaan rauhassa puhelimessa. Koneelle päästyäni tein muutaman lahjoituksen ja siitä lähdin ostamaan Voimakasseihin toiveita. Kotona pakkasimme ne yhdessä harjoittelijan kanssa ja paketteja lähti mm. Ouluun, Jyväskylään, Joensuuhun ja yksi Lahden suunnalle. Perheitä, joita autamme, on ympäri Suomen ja posti on todella nopea. Voimakassit löytävät perille jo yleensä seuraavana päivänä.
Keskiviikkona vein lapset kouluihin ja suuntasin auton kohti Ylöjärveä. Kävin Flying Tiger Copenhagenin myymälässä tervehtimässä melkoista tehotiimiä ja vein heille samalla pienet yllätykset kiitoksena syyskuun kampanjan tavoitteiden ylittämisestä. Siitä ajelin TAYSiin tapaamaan jälleen Mikaelaa, sillä hänen vointinsa oli jälleen heikennyt ja viimeksi vieraillessa hän oli suurimmaksi osaksi unessa. Nyt hän oli hereillä pieniä pätkiä ja jaksoi jopa vähän jutella. Vietin hänen kanssaan kahdestaan pitkän tovin ja kerroin hänelle kuinka upea ja ainutlaatuinen tyttö hän on. Välillä hän vaipui uneen, mutta heräsi sitten taas hetkeksi. Tyttö oli enää varjo itsestään ja syövän julmuus on käsin kosketeltava. Hänen Disneylandista hankittu Mirabel mekkonsa roikkui henkarilla ja tarkoitus on pukea se hänen viimeiselle matkalleen. Suuri suru painoi sydämessä ja autossa tuli itku. Elämä on vain niin julmetun epäreilua.
Torstaina oli vuorossa jälleen kotipäivä, joka alkoi ulkoilulla. Kirjoittelin kotona rauhassa päivityksiä ja tilasin tietokoneen yhdelle koululaiselle, jonka seuraavat kuukaudet vietetään sairaalassa. Saimme harjoittelijan kanssa lauantain valmistelut tehtyä ja iltapäivällä ajelin Ikeaan hakemaan koreja tapahtumaan varten.
Perjantaina oli yhden unelman toteutuksen aika, kun aivosyöpää sairastava poika saapui perheensä kanssa Helsinkiin. Menin aamusta kaupoille ostamaan yllätyksiä hotellihuoneeseen ja siitä ajoin keskustaan. Minulla oli yksi tapaaminen ennen hotellihuoneen koristelua ja pääsin kokeilemaan Linnan juhlien iltapukuni ensimmäistä versiota. Puku ylitti kaikki odotukset ja istui todella hyvin. On hyvin mielenkiintoista käydä tätä prosessia läpi huippusuunnittelijan kanssa. Siitä ajoin hotellille ja sain kaiken tarvittavan hoidettua ennen perheen tuloa. Tapasin heidät ensimmäisen kerran reilu kuukausi sitten ja tapaaminen oli todella lämmin. Pääsin yllättämään pojan kirjekuorella ja hän puhkesi liikutuksesta kyyneliin. Myös hotellihuone oli todella mieluinen. Perhe jäi lepäämään hotellille ja viideltä limusiini haki seurueen jalkapallo-otteluun. Itse kävin hakemassa vielä kakun TET harjoittelun päätöksen kunniaksi ja juhlimme kotonamme hienosti mennyttä viikkoa.
Lauantaina oli aikainen herätys, että ehdin viedä nuorimmaisen koripallo harjoituksiin ja siitä laittaa lapsilleni vielä ruuan valmiiksi. Auto täynnä tavaraa ajelimme Keskuskadulle, jossa odotti we4you:lle teltta. Ilma oli kylmä ja onneksi olin tajunnut varautua tähän kunnolla. Päivä kului vauhdilla ja teltallamme kävi paljon väkeä. Oli ihana tavata ihmisiä, jotka ovat seuranneet we4you:n työtä ja halusivat kertoa omia kokemuksiaan ja olla mukana lahjoituksilla. Tarjoilimme kuumaa mehua ja sitä meni lähemmäs 150 litraa. Illalla olimme kotona vähän ennen kahdeksaa ja kuuman suihkun jälkeen menin suoraan sänkyyn.
Sunnuntaina sain levättyä ja järjesteltyä tavaroita. Intensiivisen viikon kruunasi poikani urheilukisat, joita pääsin jännittämään ja josta tuli kotiin hieno menestys.
Alexandra / we4you
Viikko 45
Maanantaina oli hyvin harmaa ja sateinen päivä, mutta halusin silti viikonlopun jälkeen päästä ulkoilemaan ja soittamaan rauhassa puheluita. Muutama hakemuslomake oli saapunut ja niiden tiimoilta olin viestillä sopinut soittoajan perheiden kanssa. Kävely sujui hujauksessa puhelimeen puhuessa ja yhdessä miettien sopivimman avun. Sovimme yhden perheen kanssa tulevasta keräyksestä ja toiselle perheelle lupasin hoitaa sairaalamaksut heidän puolestaan. Olin saanut yhteydenottoja myös muutamilta yrityksiltä joululahjoitukseen liittyen. On todella hienoa, kun yritykset valitsevat kantaa yhteiskunnallista vastuuta we4you:n kautta ja haluavat omalta osaltaan olla mukana tukemassa toimintaamme. Monissa yrityksissä myötäeletään perheiden tarinoita ja mahdollisuuden tullen halutaan olla mukana auttamassa. Joulu on todellista antamisen aikaa ja parasta on tuoda apua sinne missä sitä eniten kaivataan. Päivä kului nopeasti tietokoneen ääressä ja iltapäivän päätteeksi julkaisin arvonnan isänpäiväyllätyksestä.
Tiistaiksi oli luvassa yksi puhelinhaastattelu, johon valmistauduin aamupäivällä. Haastattelu tulee julki itsenäisyyspäivänä. Tuntuu merkitykselliseltä kertoa we4you:n toiminnasta ja samalla lisätä toiminnan näkyvyyttä. Syksyyn on mahtunut monta haastattelua, tv-esiintymisiä ja useamman videon tekoa. Olen tottunut vain tekemään, joten tällainen huomio on välillä hämmentävää, mutta samalla äärimmäisen palkitsevaa. Iltapäivällä oli vuorossa perinteisten Voimakassien hankintaa ja tavaroiden pakkaamista.
Keskiviikkona menin aamusta kauppaan hakemaan kakkua ja koristeita. Olin sopinut tapaamisen sairaalassa yhden sydänsankarin äidin kanssa, joka oli juuri saanut uuden sydämen. Hänen syntymäpäivää oli tarkoitus viettää teho-osastolla. Vein pojalle yllätykset sekä lahjan ja samalla isänpäiväpussukka päätyi syöpäosastolle ilahduttamaan isää, joka vietti ensimmäistä isänpäiväänsä sairaalassa. Voimakassinkin toimitin samalle osastolle ja aika kului vanhempien kanssa kuulumisia vaihdettaessa. Kotiin tullessani kirjoitin rauhassa keräystekstiä ja tilasin iPadin eräälle pienelle tytölle, helpottaakseni hänen hoitojaan. Iltapäivällä menin syntymäpäiväkakulle parhaan ystäväni luo.
Torstaina oli edessä reissu Tampereelle ja matkaan nappasin mukaani ihanimman Eeron. Tapasimme tämän vuoden keväällä ja heti tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Eero tekee paljon yhteistyötä TAYSin kanssa ja oli tavannut siellä Mikaelan. Tarkoituksenamme oli ajaa tapaamaan Mikaelaa hänen kotiinsa, mutta hänen vointinsa oli heikentynyt ja hänet oli siirretty takaisin sairaalaan. Sairaalassa meitä odotti hyvin väsynyt tyttö, joka jaksoi hieman avata silmiään ja vastaanottaa tuliaiset. Sen jälkeen hän vaipui uneen. Syöpä on todella julma tauti, joka voi hetkessä romahduttaa kunnon ja oli lohdutonta nähdä Mikaela riutuneena sängyssä. Juttelimme hänelle ja silitimme hänen kättään. Muutama tunti vierähti, ja suuntasimme Eeron kanssa takaisin kohti Helsinkiä. Mikaelalla on erityinen paikka sydämessäni ja tunne siitä, etten ehkä näe häntä enää puristi sydäntä.
Perjantaiksi oli luvassa keräyksen julkaisu, useita tehtäviä sekä muutamia tapaamisia. Joulukampanjamme vaati vielä viilausta ja siihen liittyen piti käydä noutamassa joulukortit. Kävin myös tapaamassa suunnittelijaa, joka tekee minulle itsenäisyyspäivän vastaanotolle puvun. Tämä tapaaminen oli erityisen jännittävä ja pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, minkälainen luomus tulee olemaan. Iltapäivällä ehdin kirjoittaa muutaman päivityksen ja päiväkirjaa, ennen kuin oli aika hakea nuorimmaiseni iltapäiväkerhosta.
Viikonloppu kului keräystä seuratessa ja kotona ollessa perheen kanssa. Isänpäivän vietto sukulaisten kanssa hyvän ruoan äärellä oli kuin lämmin halaus ja muistutus siitä, miten tärkeää on pysähtyä ja arvostaa yhdessä vietettyjä hetkiä.
Alexandra / we4you
Viikko 43 ja 44
Aika on kulunut viimeisten viikkojen aikana sellaisella vauhdilla, ettei rauhallista hetkeä ole löytynyt päiväkirjan kirjoittamiselle ja viikkojen summaamiselle. Loppu vuonna tuntuu vauhti aina kiihtyvän ja tuleva joulu pitää kiireisenä. Töitä on myös riittänyt uuden projektin parissa ja nyt pääsen vihdoin kertomaan, että olen syksyn aikana saanut perustettua yrityksen. Pian olemme avaamassa verkkokaupan, jonka kautta päästään vihdoin myymään we4you-tuotteita ja muita muistamiseen liittyviä tuotteita. Innolla odotan tulevaa ja sitä, miten verkkokauppa ja tuotteet otetaan vastaan.
Kahteen viikkoon on mahtunut useampi erilainen lahjoitus. Olen tilannut polttopuita yhdelle perheelle, maksanut laskuja perheiden puolesta, auttanut kolmea perhettä hautajaiskuluissa ja sen lisäksi lahjoitimme kaksi hautakiveä. Voimakasseja lähti matkaan yli 10 kpl ja järjestin tulevaan tapahtumaan liittyviä asioita. Reissun päällä kävin ainoastaan kerran, kun kävin tapaamassa yhtä perhettä ja muuten päivät onkin menneet kaupoilla tai kotona koneen ääressä. Yhteistöiden suhteen on ollut muutama pienempi projekti.
Viikkojen yksi kohokohdista oli liikuttava vierailu sairaalassa. Sain kunnian tavata tytön, joka oli tullut luovuttamaan kantasoluja sairaalle sisarelleen. Tämä epäitsekäs teko oli todella koskettava, sillä juuri tällaiset eleet ovat kauneimpia asioita, joita voimme toisillemme tehdä ja niissä välittyy aito rakkaus. Siksi arvostan suuresti tämän nuoren rohkeutta ja kykyä auttaa, kun sitä todella tarvitaan.
Toinen merkittävä hetki oli, kun palasin kotiin erään tapaamisen jälkeen ja löysin postilaatikostamme kirjekuoren, joka oli sinetöityä kultaisella Suomen leijonalla. Avattuani laatikon ja nostettuani kirjekuoren, tunsin kyyneleitten nousevan silmiini ja valtava kiitollisuuden tunne nousi pintaan. Kotona avasin kirjeen varovaisesti ja siinä se oli: kutsu presidentin linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. En meinannut uskoa silmiäni ja vieressä seisova miehenikin oli silmin nähden liikuttunut. Kutsu merkitsee minulle valtavasti ja on todella merkityksellinen kunnian osoitus. Oma isoisäni, joka oli arvostettu naistentautien lääkäri, oli aikanaan kutsuttu linnan juhliin. Vaikka en koskaan ehtinyt tavata häntä, juhlat ja niistä kerrotut tarinat ovat aina olleet osa perheemme historiaa.
Ilta kului onnellisissa ja kiitollisissa tunnelmissa. Tämä kunnia on jotain, jota en ole koskaan aikaisemmin kokenut. Itsenäisyyspäivä merkitsee minulle rauhaa ja vapautta. Olen saanut elää vapaassa Suomessa ja kasvattaa lapseni täällä. Olen syvästi kiitollinen niille, jotka taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta ja rakensivat nykyisen yhteiskunnan ja pohjan meidän hyvälle elämälle. Itsenäisyys on tärkeä osa suomalaista identiteettiämme ja sen juhliminen on kunnianosoitus niille, jotka taistelivat vapauden ja hyvinvoinnin eteen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen yhdessä muiden suurisydämisten ihmisten kanssa rakentanut yhteisöä, jonka kautta monet ovat saaneet apua elämänsä suurimpien kriisien keskellä. Tämä on antanut minulle mahdollisuuden nähdä, miten yksittäisten ihmisten toimet voivat vaikuttaa laajasti ja tuoda apua kriisin keskellä. Olen oppinut, että yhteisön voima piilee sen jäsenissä – heidän tarinoissaan, rohkeudessaan ja kyvyssään auttaa toisiaan. Innolla odotan tulevia vuosia ja mitä kaikkea saammekaan yhdessä aikaan.
Alexandra / we4you
Viikko 42
Maanantaina lapsillani alkoi syysloma ja jo aamusta kotona vallitsi täysi tohina. Ehdin hetken istua koneella ja uppoutua töiden pariin. Sain vastattua kiireellisimpiin sähköposteihin ja tehtyä muutaman lahjoituksen. Tämän jälkeen lähdimme lasten kanssa ulkoilemaan. Kello kahdelta minulla oli sovittu palaveri keskustassa Harvinaiskeskus Norion edustajan kanssa. Puolitoista tuntia meni vauhdilla, kun kävimme läpi yhtymäkohtia toiminnoissamme ja pohdimme, miten voimme parhaiten tukea perheitä yhdessä. Keskustelu oli todella antoisa ja sain uutta näkökulmaa omaan työhöni sekä syvempää ymmärrystä siitä, minkälaista elämää perheet elävät kuoleman varjon kanssa.
Tiistaille olin sopinut hyvin erityisen tapaamisen edesmenneen Joannan äidin kanssa uudessa lastensairaalassa. Autoni oli täyteen pakattu lahjoituksilla saapuessani perille sairaalaan. Yhdessä kannoimme lahjoitukset syöpäosastolle ja tapasimme ihanan hoitajan, joka lupasi jakaa pussukat lapsille. Elise on äärettömän rohkea ja hyväsydäminen ihminen. Hän kohtasi pelkonsa ja vieraili ensimmäistä kertaa Joannan poismenon jälkeen osastolla, jossa oli viettänyt lukemattomia päiviä ja öitä. Puolilta päivin tapasin yhden uuden yhteistyökumppanin ja yhdessä suunnittelimme joulukampanjaa. Iltapäivällä lähdimme lasten kanssa sienimetsään ja palasimme kotiin runsaan saaliin kanssa.
Keskiviikko aamu alkoi palaverilla Helsingin Kaupungin kanssa. We4you on valittu mukaan joulukadun avajaisiin ja se on todella suuri kunnia. Yhdessä pohdimme mm. minkälaista ohjelmaa järjestämme pisteellemme. Iltapäivän tein töitä kiipeilypuistosta käsin ja järjestelin yhtä uutta jalkapalloon liittyvään unelmaan. Itse pidän siitä, että oma työ ei ole mihinkään paikkaan sidonnainen vaan sitä voi tehdä käytännössä missä vain on Internet yhteys.
Voimakassit olivat vuorossa torstaina ja sairaalaan oli toivottu tarroja reippauspalkinnoiksi. Toiveiden täyttämiseen kului muutama tunti ja sen jälkeen palkitsin mukana olleen poikani ravintolalounaalla. Palattuani kotiin pakkasin kaiken ja vein postiin. Ilta kului siivotessa, sillä seuraavana päivänä oli luvassa kuvauksia kotonani.
Perjantaina heräsin pieneen jännitykseen, joka tuntui mahanpohjassa asti. Agendalla oli ottaa useita kuvia yhtä isompaa lehtijuttua varten. Kuvaaja saapui kotiini jo aamusta ja huokui läsnäoloa ja tyyneyttä. Oli todella inspiroivaa nähdä miten hän käytti valoa ja varoja ottaessaan kuvatessaan. Hän otti useampia erilaisia tilannekuvia ja potretteja. Lopuksi menimme ulos ottamaan viimeisiä tunnelmakuvia ja puolen päivän aikaan kuvaus oli paketissa. Tämän jälkeen tapasin uuden sydämen saaneen Aatun perheen ja vietimme yhdessä iltapäivän ja illan.
Lauantaille oli luvassa yksi unelman toteutus ja lähdin varhain matkaan. Palasin kotiin myöhään illalla kiitollisena kokemastani. Yöunet jäivät lyhyiksi, sillä sunnuntaina oli vuorossa ”I Love Me” -messut. Nämä messut tarjosivat mahtavan tilaisuuden tavata monia yhteistyökumppaneita, jotka ovat vahvasti mukana we4you:n toiminnassa. Oli ihanaa nähdä niin monia samanhenkisiä ihmisiä yhdessä paikassa ja kotiin palasin sydän täynnä inspiraatiota.
Alexandra / we4you
Viikko 41
Maanantai on minulle viikon paras päivä. Koko viikko on vielä edessä ja saan rauhassa koota ajatukseni sekä käydä läpi tulevat tapahtumat. Tälle viikolle oli tiedossa useita tapaamisia sekä yhden unelman toteutus. Olin varannut koko maanantain asioiden hoitoon ja istuin rauhassa tietokoneella koko päivän. Sain tehtyä päivityksiä, kirjoitettua päiväkirjaani ja maksettua muutaman perheen majoituslaskut Ronald McDonald -talolla. Soitin äidille, jonka lapselta oli löytynyt vakava sydänvika. Tuleva sairaalajakso pelotti häntä. Sovimme auttavamme laskuissa, jotta hän voi keskittyä lapseensa täysillä.
Tiistaina matkustin tapaamaan edesmenneen Joannan äitiä, Eliseä. Suunnitelmamme oli hankkia yllätyslahjoja syöpäosaston lapsille Joannan syntymäpäivän muistoksi. Lähdimme kauppakeskukseen, josta löysimme monia juttuja jotka toisivat viihtyvyyttä sairaalahuoneisiin. Kävimme myös yhdessä syömässä lounaan, minkä jälkeen lähdin we4you:n hallituksen kokoukseen. Myöhemmin illalla kävin vielä kaupoissa, sillä olin luvannut lähettää palkintoja Etelä-Karjalan sairaalalle.
Keskiviikkona suuntasin aikaisin aamulla kohti Tamperetta. Olin sopinut tapaamisen sairaalassa Mikaelan kanssa ja oli ihana nähdä hänet pitkästä aikaa. Vietimme paljon aikaa yhdessä unelman toteutuksen aikana, mikä loi meidän välillemme erityisen siteen. Mukanani oli paljon tuliaisia ja herkkuja. Saapuessani paikalle Mikaela nukkui vielä. Oli surullista kuulla, että hänen tilansa oli huonontunut nopeasti matkamme jälkeen. Onneksi reissusta kerettiin nauttia ja ottaa kaikki ilo irti. Hänen herättyään kävimme läpi tuliaiset ja juttelimme. Pappa lähti hakemaan tytölle ruokaa ja piirtelimme sekä katsoimme yhdessä videoita puhelimelta. Käärijän uusi kappale soi ahkerasti ja kuuntelimme sitä monta kertaa. Olin todella kiitollinen saadessani viettää kiireetöntä aikaa Mikaelan kanssa ja iltapäivällä lähdin ajelemaan kotia kohti. Kotimatka vierähti nopeasti puhelimessa puhuen.
Torstaina oli aikaa hoitaa viikon Voimakassit ja niitä olikin kertynyt iso määrä. Yksi perhe toivoi Airvox-mattoa kuntoutusta varten, joten päätin tilata sen heille suoraan kotiin. Muut toiveet täyttyivät kauppareissun aikana. Lounaan jälkeen aloitin pakkausurakan. Postivirkailija Shellillä nauroi, kun saavuin suurien kantamusteni kanssa tiskille. Hän osaa jo ulkoa tietoni, koska käyn siellä niin usein. Iltapäivällä keskityin seuraavan päivän keräykseen.
Perjantaina oli juhlapäivä, kun sain järjestää 9-vuotissyntymäpäivät aivosyöpää sairastavalle pojalle. Sankari toivoi karting-kisoja ystäviensä kanssa ja olin tehnyt varauksen puhelimitse jo muutama viikko sitten. Edellisenä iltana tajusin, ettei mitään kirjallista varausvahvistusta ollut saapunut, joten tämä jäi vaivaamaan. Aamusta yritin soittaa karting-klubille, mutta se avautuisi vasta puolilta päivin, joten ei auttanut kuin odottaa. Olin sopinut ilmapallojen noudosta, mutta sain viestin, ettei niitä oltu keretty tekemään. Mielessäni tuskailin tämän olevan tyypillistä perjantai 13. päivän tuuria. Soittelin Juhlamaailmaan ja onnekseni he lupasivat tehdä pikavauhtia ilmapalloasetelmat ja ajelin hakemaan ne. Sen jälkeen ajoin hakemaan kakun, joka oli tullut lahjoituksena ja oli täydellinen. Matka kohti määränpäätä oli valmis alkamaan ja olin sopinut muutaman puhelun matkalle. Puolessa välissä sain odottamattoman puhelun limusiinikuskilta, jossa hän kertoi että moottorivalo palaa autossa. Aikaa ei olisi kääntyä takaisin ja vaihtaa autoa. Hän oli huoltoasemalla selvittämässä syytä, eikä tiennyt pääseekö jatkamaan matkaa. Omat sykkeeni nousivat tappiin ja mietin kaikkia vaihtoehtoja. 12 vierasta odotti kyytejä, joten tilataksikaan ei ollut vaihtoehto. Sovimme, että matka jatkuu hiljalleen kohti määränpäätä ja karting ajot myöhästyisivät hieman. Paikan päällä koristelin juhlatilan ja odottelin vieraita. Lopulta juhlaporukka saapui tuntia myöhässä ja kisat olivat valmiit alkamaan. Onneksi tämä ei aiheuttanut suurempaa huolta, kun aikaa oli varattu niin paljon. Juhlat sujuivat yli odotusten ja kisojen sekä juhlallisuuksien jälkeen onnellinen sankari lähti kotiin, missä häntä odotti vielä tilaamani pingispöytä yllätyksenä. Itse ajoin vielä illalla tapaamaan hyvää ystävääni, ja sitten oli 1,5 tunnin ajomatka kotiin.
Viikonloppuna seurailin keräystä ja sain viettää aikaa lasteni kanssa ulkoillen. Kiireisen viikon jälkeen metsä tarjosi rauhaa ja mahdollisuuden palautumiseen.
Alexandra / we4you
Viikko 40
Lokakuu alkoi ja se merkitsee itselleni syksyn alkamista. Ilma oli kuitenkin lämmin ja pääsin aamusta nauttimaan ulkoilusta. Syyskuu oli itsessään todella vauhdikas kuukausi ja tuntui erikoiselta, kun kalenteri ei enää ollutkaan niin täynnä tapaamisia ja tekemistä. Kotiin tulessa aloin järjestämään yhtä uutta tulevaa unelmaa sekä kirjoittelin muutamaa päivitystä. Kuukauden ajan olen odottanut yhden unelman vahvistumista ja laittanut siiitä koskien usealle eri taholle viestiä. Perheen kannalta tämä on ikävä tilanne, sillä kyseessä on parantumattomasti sairaan lapsen ensimmäinen toive kolmesta ja juurikin se suurin ja hartain toive. Itse en ole aiemmin kokenut tällaista tilannetta ja se turhautti. Laittelin taas perheelle viestiä ja pahoittelin tilannetta. Huomaan tämän roikkuneen unelman heijastavan paljon myös tuleviin unelmiin; mahdollinen epäonnistuminen vaikuttaa itseluottamukseen ja luo epävarmuutta kaikkeen tekemiseen. Jatkossa täytyy olla tarkempi siitä mitä lupaa, eikä ainakaan luoda turhia odotuksia. Vaikeinta tästä tekee se, etten ole saanut edes vastausta siitä miksi tämä ei onnistu. Olisimme valmiita maksamaan siitä, että unelma kävisi toteen. Iltapäivällä minulla oli sovittu tapaaminen kirjanpitäjäämme kanssa ja kävimme läpi viimeisten kuukausien lukuja ja suunnittelimme loppuvuotta.
Tiistaina oli Voimakassien vuoro ja jälleen iloitsin kiireettömyydestä kaupoilla, eikä tarvinnut sännätä kaupasta toiseen. Toiveena oli legoja, hemmottelujuttuja, Nintendo Switch, jalkapallokortteja sekä erilaisia herkkuja. Sain kaiken tarvittavan hankittua ja pakkailin Voimakassit kotona valmiiksi. Suurien kantamusten kanssa ajelin postiin ja kuusi Voimakassia lähti postin matkassa ympäri Suomea. Hain samalla myös paketin, jossa saapui kauan toivottu mekko, jonka vien yhdelle urhealle tytölle tuliaiseksi sairaalaan. Iltapäivällä istuin vielä koneelle ja siinä vierähti taas muutama tunti, kun makselin laskuja ja tein lahjoituksia.
Keskiviikkona summasin koko syyskuun ja silloin näkee aina konkreettisesti kaiken sen työn, mikä edellisenä kuukautena tuli tehtyä. Lista oli pitkä ja autettuja perheitä lähemmäs 50 kappaletta. Kävin vielä läpi tulevaan keräykseen liittyvät asiat ja kaupoilla hakemassa sunnuntaille tarvittavat tarjoilut. Illalla lähdin puolisoni kanssa reissuun.
Torstaina heräsin auringon paisteeseen ja tarkoituksena oli viettää muutama päivä lomaillessa. Sopimuksena oli, että työasiat saisivat muutaman päivän ajan olla ja keksittyisin nauttimaan parhaasta seurasta sekä lämmöstä. Jätin puhelimeni tietoisesti hotelliin, jotta en vilkuilisi sitä jatkuvasti. Nopeasti ajatukset olivatkin jo hetkessä ja päivä vierähti yhdessä hujauksessa. Hotellille tulessa huomasin, että voin hyvin olla välillä erossa puhelimesta ja viestejä oli tullut päivän aikana maltillisesti. Perjantai aamusta tein hetken töitä mutta muuten sai aivot latautua ja huomasin, kuinka ajatukset kulkivat selkeämmin. Arjessa huomaan mielen ylikuormittumisen siitä kun unohtelen asioita ja puhun niistä välillä väärillä sanoilla, kun ajatukset ovat jo siirtyneet seuraavaan asiaan. Tällaiset hetket ovat siksi hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä.
Lauantaina palasin kotiin ja järjestelin seuraavan päivän kuvauksia varten tarvittavat tavarat. Sunnuntaina meillä oli Flying Tiger Copenhagenin porukan kanssa upea päivä, kun juhlistimme kulunutta kuukautta ja otimme kuvan lahjoitusshekin kanssa. Myymälöissä tehtiin valtavasti töitä syyskuun ajan ja se todentotta näkyi saavutetussa potissa. Juhlistimme tätä yhteisen brunssin merkeissä ja naurua riitti.
Alexandra / we4you
Viikko 39
Maanantai aamuna kalenteriani katsoessa havahduin siihen, että syyskuun viimeinen viikko oli jo käsillä. Flying Tiger Copenhagenin kuukauden mittaista kampanjaa oli jo takanapäin kolme huikeaa viikkoa ja enää tämä viikko jäljellä. Kaikki odotukset oli jo nyt ylitetty ja myymälöissä tehty miltei mahdottomasta mahdollista. Lahjoituksia oli tullut asiakkailta suuri määrä ja todella moni oli halunnut osallistua keräykseen. Liikuttavinta oli kuulla tarinoita kohtaamisista ja asiakkaista, jotka tulivat myymälään pelkästään tekemään lahjoituksen toiminnallemme. Viimeisen Superhero viikon aikana olisi vielä paljon tehtävää ja olin varannut maanantain näiden tekemiselle. Tehtävien lisäksi järjestin yhdelle perheelle reissun syysloma viikolle ja juttelin hiljattain vauvansa hiljattain menettäneen äidin kanssa. Sovimme, että lahjoitamme heille hautakiven, jota heillä muuten ei olisi ollut mahdollista hankkia. Yksi aurinkokeinu lahjoitus lähti myös matkaan ja päivän päätteeksi sain päiväkirjan edelliseltä viikolta kirjoittua. Itselle tulee niin hyvä fiilis, kun päivän kaikki askareet on saatu maaliin ja illalla voi keksittyä perheen kanssa yhdessä olemiseen.
Tiistaina lähdin kaupoille, heti kun ne aukesivat. Listalla oli muutama Voimakassi ja tuliaiset yhdelle perheelle. Ostosten lomassa sain viestin, että perheen pojan kunto oli romahtanut ja tapaamisemme siirtyisi. Tällaiset viestit riipaisevat syvältä, sillä voin ainoastaan kuvitella perheen hädän ja kaiken sen mitä siellä käydään läpi sillä hetkellä. Olin sopinut lounaspalaverin ihanan Johannan kanssa, jonka kautta saamme vuosittain muutaman todella suuren lelulahjoituksen. Koska perheen tapaaminen siirtyi, kerkesimme vaihtaa rauhassa kuulumisia ja käydä läpi yhteistyötämme. Siitä kerkesin vielä kotiin kokoamaan Voimakassit ja viemään ne postiin, ennen kuin piti hakea ekaluokkalainen iltapäiväkerhosta.
Keskiviikkona alkoi Superhero pussukoiden lahjoitukset. Pussukat ovat osa kuukauden mittaisen Superhero-kampanjan toimintaa, jonka avulla kaikissa Flying Tiger Copenhagenin myymälöissä kerätään varoja we4you:n toiminnalle. Vapaaehtoisemme toimittavat pussukoita yhteensä yhteentoista sairaalaan ympäri Suomen. Tämä vaatii organisointia ja useita viestejä. Kiitos pussukoiden toimituksista kuuluu upeille vapaaehtoisillemme, jotka ovat toimittaneet pussukoita perille 11 kaupungissa. Oma päiväni kului pitkälti koneella ja järjestin yhtä uutta tulevaa unelmaa, maksoin muutaman majoituslaskun, varasin lapsensa menettäneille vanhemmille hotelliloman ja selvitin käytäntöjä yhden hautakivitoimiston kanssa.
Torstaina oli kalenteriin merkattu viimeiset myymälävierailut. Ajelin keskustaan ja parkkihallin hississä törmäsin vanhaan tuttuun. Hän oli todella innostunut we4you:n toiminnasta ja sovimme, että menen hänen yritykseensä kertomaan lisää toiminnastamme. Siitä matku jatkui Flying Tiger Copenhagenin Citycentterin myymälään, jossa kuvasimme yhdessä somevideoita ja vaihdoimme kuulumisia. Keskustasta ajelin Redin myymälään ja sieltä vielä Itäkeskukseen, Vantaalle ja viimeiseksi Sellon myymälään. Kotona odotti yksi kiireellinen puhelu perheeltä, joka oli juuri saanut syöpädiagnoosin ja koko elämä mennyt uusiksi. Koen todella merkitykselliseksi sen, että pystyn auttamaan perheitä saman tien ja tuomaan helpotusta äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen. Flying Tiger Copenhagenin lahjoitukset ovat tässäkin mielessä todella tärkeitä toiminnallemme.
Perjantaina pääsin aamusta ulkoilemaan ja kuuntelemaan hetkeksi äänikirjaa. Ulkoilut ovat itselleni tärkeitä ja niiden aikana kokoan omat ajatukseni ja saan yleensä uusia ideoita. Kotiin tulessa aloitinkin jo suunnittelemaan tulevaa joulua ja miettimään millä kulmalla me olemme tänä vuonna sitä toteuttamassa. Puolilta päivin minulla oli tapaaminen yhden yhteistyökumppanin kanssa. Iltapäivällä lähdin syöpään menehtyneen Edvinin perheen kanssa hänen haudalleen. Haudalla hiljennyimme kunnioittamaan Edvinin muistoa ja keskustelimme elämästä, kuolemasta ja surusta. Kävimme vielä yhdessä hampurilaisilla ja sain perheeltä kyydin kotiin. Koen olevani etuoikeutettu kun olen saanut kulkea tämän perheen matkassa mukana ja olen oppinut heiltä valtavasti.
Viikonlopulle ei ollut kuin muutama päivitys töiden puolesta. Kerkesin kummityttöni syntymäpäiville ja sunnuntaina juhlittiin myös kotonamme syntymäpäiviä ja käytiin jälleen sienimetsällä.
Alexandra / we4you
Viikko 38
Edellisen viikon kiire näkyi jälleen yöunissa, ja maanantaina kerkesin onnekseni aamusta pienelle kävelylle. Siitä pakkasin laukkuni ja suuntasin lentokentälle kohti Oulua. En ole koskaan suoranaisesti pitänyt lentämisestä ja pieni ATR-kone sai sykkeen nousemaan. Onneksi ilma oli aurinkoinen, ja suurimmilta ilmakuopilta vältyttiin.
Ouluun tullessani lähdin suoraan myymälävierailulle Flying Tiger Copenhagenin myymälään yhdessä ihanan vapaaehtoisen Ninan kanssa. Olemme tavanneet ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja ystävystyneet kertaheitolla. Ninalla on pitkä tausta Finnairilla ja hän on useasti mukana auttamassa unelmien toteuttamisessa. Oulussa ollessani saan yöpyä hänen luonaan, ja myymälävierailun jälkeen kävimme yhdessä syömässä ja vaihtamassa kuulumisia. Illalla Nina vei minut poimimaan karpaloita ensimmäistä kertaa elämässä, ja se oli aivan huikea kokemus.
Tiistaina oli Ninan syntymäpäivä ja juhlistimme sitä kakulla. Siitä suuntasimme yhdessä jälleen myymäläkierrokselle ja kierroksen jälkeen sain kyydin vielä lentokentälle. Lentokoneessa sattui jälleen olemaan tuttu lentoemäntä ja lento meni leppoisasti päivittäen kuulumisia. Kotona soittelin Edvinin perheelle keräyksestä, joka oli saatu päätökseen. Tulleilla lahjoituksilla saadaan juuri sellainen hautakivi, kun perhe toivoo. Edvinin isän kanssa vierähti tunti puhelimessa ja hän oli todella onnellinen saadessaan kaikki hautajaisiin liittyvät asiat hoidettua. Nyt uudenlaiselle surulle olisi tilaa ja elämää menee pienin askelin eteenpäin. Illalla tein vielä muutaman lahjoituksen ja tilasin kahdelle perheelle aurinkokeinut. Hienointa on, kun pystyy auttamaan vakavan sairauden kohdanneita perheitä konkreettisesti.
Keskiviikkona kävin läpi uusia hakemuksia ja soitin muutamalle uudelle perheelle. Yhden perheen osalta tilanne näytti hyvin heikolta ja aikaa oli annettu enää maksimissaan muutamia kuukausia. Sovittiin, että ajan tapaamaan heitä seuraavana päivänä ja mietitään sitten yhdessä, mitä unelmia tytöllä vielä olisi. Syöpähoitojen lopetuksen kunniaksi tilasin toiselle perheelle kylpyläloman, jonne he pääsevät yhdessä serkkujensa kanssa. Kiireetön yhdessäolo oli se, mitä perhe toivoi, ja sitä olisi pian tarjolla. Olin siirtänyt useampia hallinnollisia tehtäviä siihen hetkeen, kun olisi enemmän aikaa ja se tilanne oli nyt. Useampi tunti vierähti hallinnollisia tehtäviä hoidellessa ja iltapäivällä kävin hakemassa kaksi Voimakassia toiveineen ja postitin ne. Ilta meni jälleen lasteni harrastusten parissa.
Torstai alkoi Teams-palaverilla, johon osallistui joukko lastenlääkäreitä. Tarkoituksena oli yhdessä miettiä käytäntöjä, kun parantumattomasti sairaiden lasten ja nuorten unelmia toteutetaan ulkomailla. Sain paljon uusia näkökulmia ja uutta tietoa ja keskustelimme erilaisista skenaarioista. Päädyimme myös luomaan yhteistyölle raamit ja käytännöt, miten toimimme jatkossa, siten että se on perheiden kannalta turvallisin vaihtoehto. Sen jälkeen oli vuorossa taas käytännön työtä ja järjestin mm. yhdelle perheelle muuton, vanhojen tavaroiden kierrättämisen ja loppusiivouksen sekä lähdin ajamaan kohti itää. Puolilta päivin lähdin tapaamaan perhettä, jonka kanssa olin edellisenä päivänä jutellut. Perille päästyäni minua odotti ihastuttava tyttö, joka oli alkuun hyvin jännittynyt nähdessään minut. Tällaisissa tilanteissa käytän apuna piirtämistä, ja yhdessä piirtelimme asioita, joista tyttö tykkää. Jännitys laantui nopeasti, ja kävi ilmi, että oma koiranpentu olisi tytön suuri toive. Vaikka voisin toteuttaa toiveen koiranpennusta, en voi luvata mitään ilman vanhempien suostumusta. Onneksi toinen, helpommin toteutettava toive, tuli puheeksi piirtelyn lomassa. Tyttö toivoi reissua Tallinnaan perheensä kanssa ja lupasin järjestää tämän toiveen heti. Kotiin lähtiessäni sain tytöltä pitkän halauksen ja näin, kuinka vanhemmatkin liikuttuivat tästä eleestä kyyneliin. Saavuin myöhään illalla kotiin, ja omat lapseni olivat jo nukkumassa. Omaa nukkuvaa lastani katsellessani en voinut jälleen olla miettimättä elämän epäreiluutta ja sitä järkyttävän suurta surua, mitä jotkut vanhemmat joutuvat kohtaamaan.
Perjantaina paistoi aurinko ja aloin varailemaan reissua perheelle. Juttelin tytön äidin kanssa koirapentu toiveesta ja sovimme, että mietimme sitä myöhemmin yhdessä. Nyt perheen äiti koki, ettei perheellä olisi voimavaroja ottaa koiranpentua. Siitä lähdin hetkeksi sienimetsään kokoamaan omia ajatuksiani ja iltapäivän käytin kirjoittamiseen. Illalla oli vuorossa iso siivousurakka, sillä poikani konfirmaatio olisi lauantaina.
Lauantaina kotonamme oli suuri juhlapäivä, joka alkoi konfirmaatiolla Espoon tuomiokirkossa. Tänäkin vuonna olen osallistunut useisiin hautajaisiin ja kirkko symboloi minulle paikkaa, jossa kohtaan ääretöntä surua ja luopumisen tuskaa. Huomasin liikuttuvani kyyneliin joka kerta uuden virren alkaessa ja ymmärsin yhteyden kirkon ja tunteitteni välillä. Kuoleman ollessa läsnä arjessani, purkautuu tunteet hyvin yllättävissä tilanteissa, eikä siihen voi valmistautua. Konfirmaatio itsessään oli todella kaunis ja täynnä iloa sekä odotuksia. Juhlat jatkuivat kotonamme ja oli ihana saada yhdessä juhlia poikani saavutusta.
Sunnuntaina kävin saattamassa perheen matkaan ja he olivat kaikki todella innoissaan lähdössä reissuun. Tytön vointikin oli piristynyt huimasti vierailuni jälkeen ja vanhemmat iloitsivat tyttärensä voinnin paranemisesta. Unelmilla ja haaveilulla on valtava voima perheiden elämissä.
Alexandra / we4you
Viikko 37
Maanantaina heräsin varhain, jotta kerkesin tekemään aamulla kiireettömästi töitä. Kävin läpi sähköposteja ja hakemuksia sekä kirjoitin päiväkirjaa. Lasten mentyä kouluun soittelin yhdelle perheelle, jolta oli lapsi kuollut pitkän ja vaikean sairauden uuvuttamana. Tällaiset puhelut ovat niin täynnä surua ja lohdutuksen sanat ovat hyvin laihoja. Menetys on niin valtava ja suru niin suurta, ettei siihen löydy sanoja. Puhelussa olen kuitenkin perhettä varten ja vaikka kuinka omatkin tunteet puskevat pinnalle, haluan antaa kaiken ajan ja tilan perheen vanhemman tunteille. Yhdessä mietimme, miten voisin olla parhaiten avuksi ja yleensä käymme läpi myös käytännön asioita. Itselläni on kokemusta jo valitettavan monista lapsen hautajaisista, joten osaan aika hyvin vastata kaikkiin hautajaisiin liittyviin kysymyksiin. Sovimme myös varmuuden vuoksi ajan milloin soitan uudestaan, vaikka vanhempi voi olla yhteydessä koska vain siltä tuntuu. Iltapäivän olin ottanut vapaaksi, ja juhlistimme perheen kesken yhden suuren etapin toteutumista.
Tiistaina heräsin aamulla pieneen kurkkukipuun ja huomasin lämmön käyneen korkealla yön aikana. Olo oli onneksi kuitenkin siedettävä, sillä minulla oli paljon tekemistä ja pitkä lista voimakasseja hankittavana. Seuraavan päivän unelma vaati vielä muutamia järjestelyitä ja hankintoja. Aamupäivä meni koneella ja iltapäivä tuttuun tapaan kaupoilla. Kotiin tullessani selvittelin Jimin unelman yksityiskohtia, sillä hänen vointinsa oli heikennyt, ja näytti siltä, että reissua pitäisi lyhentää ja hankkia uudet lentoliput Roomaan. Soittelin myös lentoyhtiöön ja selvitin heidän käytäntöjään lisähapen suhteen.
Keskiviikkona vointi oli jo parempi, ja menin aamusta hieman ulkoilemaan ja soitin jälleen lapsensa menettäneelle perheelle. Sovimme, että autamme heitä hautajaiskuluissa ja sain itse kutsun hautajaisiin, jotka olisivat jo muutaman viikon päästä. Juttelin myös yhden uuden yhteistyötahon kanssa, joka hoitaa harvinaissairaiden perheiden asioita. Heille teimme yhden suuremman erän lahjoituksia apuvälineestä, jota toivotaan kovasti, mutta se ei kuulu korvattavien apuvälineiden listaan. Puolilta päivin lähdin ajelemaan kohti keskustaa, sillä eräs saattohoidossa oleva nuori toivoi jatkoa unelmalleen Helsingissä. Kaksikko oli haettu maanantaina klo 7:00 kymmenen metriä pitkällä limusiinilla kotoa ja matkustaneet kolmen tunnin matkan satamaan, josta laiva lähti Tallinnaan. Olin kaksikkoa vastassa hyvissä ajoin ja kerkesin hetken tekemään puhelimella töitä, sillä sain huonoja uutisia Jimin unelmaan liittyen. Taivaalta satoi kaatamalla vettä, kun äiti ja tytär saapuivat ja tytön pyörätuoli ei meinannut mahtua sisään takaluukusta. Onneksi kaikki tavarat saatiin mahtumaan ja ajoimme kivikauppaan, johon tämä nuori oli toivonut pääsevänsä. Sieltä lähti mukaan useampi kivi ja päivällistä nautittiin korealaisessa ravintolassa. Siitä jatkui matka hotellille, jonka olin käynyt koristelemassa etukäteen. Ihmetystä huoneessa riitti, ja pienen levon jälkeen kävimme vielä yhdessä ostoksilla. Ostosten jälkeen ajoin kaksikon takaisin hotellille. Kotona kerkesin laittamaan lapset nukkumaan ja tekemään vielä hetken töitä koneella, ennen kuin väsymys vei voiton.
Torstaina matka vei Kouvolaan, jossa olin hieman ennen kuin Flying Tiger Copenhagenin liike avautui. Kerkesin Prismaan ostamaan tuliaisia yhdelle perheelle, jonka tapaisin iltapäivällä. Myymälävierailu oli jälleen hyvin lämmin, ja ihana oli kuulla, miten Superhero-kuukausi oli koettu tässäkin myymälässä. Siitä matka jatkui kohti Lappeenrannan myymälää, jossa sain vaihtaa kuulumisia ihanimman Kaisan kanssa ja lähdin kukkapuska kädessä kohti Kotkan myymälää. Lounaalla tapasin yhden uuden vapaaehtoisen, joka hoitaisi jatkossa Tigerin lahjoittamien pussukoiden viemisen Lappeenrannan sairaalaan. Siitä matka jatkui Kotkaan, jossa kampanja oli myös ollut menestys, ja tavoitteet rikottiin. Kotkasta auton nokka kohti Porvoota, jossa kävin tapaamassa yhtä uutta perhettä, jossa kaikilla perheen lapsilla on kuolemaan johtava sairaus. Perheen esikoinen oli sairauteen jo menehtynyt, ja nyt olisi nuorempien sisarusten toiveiden aika. Ensimmäinen toive esitettiin ja sitä lähtisin pian toteuttamaan. Ennen kotimatkaa kävin piipahtamassa vielä Flying Tiger Copenhagenin Porvoon myymälässä ja sain kuulla heidän kuulumisiansa. Nuorimmaisen vanhempainillasta myöhästyin 10 minuuttia, ja kotiin tullessa olin aivan poikki. Ilta meni kuitenkin koneella, sillä jotain olisi keksittävä Jimin peruuntuneen unelman tilalle.
Perjantaina jatkui myymälöiden vierailut. Jokainen myymälä tekee omalta osaltaan valtavan hienoa työtä. Kävin pääkaupunkiseudun myymälöissä ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Julkaisin myös Edvinin keräyksen hautakiveä varten, ja ilta meni sitä seuraillessa sosiaalisessa mediassa.
Lauantaina huomasin, kuinka pieni flunssa ja kova tahti eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä, joten otin päivän hyvin rauhallisesti ja seurasin keräystä sivusilmällä.
Sunnuntaina kaikki oli valmista Jimin uutta unelmaa varten ja ajoin satamaan tapaamaan Jimiä ja hänen rakkaitaan. Oli ihana nähdä, että vaikka pojan iso unelma peruuntui, hän oli silti onnellisena lähdössä luksusristeilylle, jonne oli muutama yllätyskin keretty järjestämään. Olen niin kiitollinen yrityksille, jotka viikonloppunakin ovat valmiita tekemään töitä, jotta viimeiset toiveet ylittävät odotukset ja unelmista tulee ikimuistoisia.
Alexandra / we4you
Viikko 36
Maanantaina jatkoin Flying Tiger Copenhagenin myymäläkierroksia ja vuorossa oli vierailut Lahden, Hämeenlinnan ja Hyvinkään myymälöissä. Sain päivän aikana seurata kassalla, miten innokkaasti ihmiset osallistuivat lahjoittamiseen ja kertoivat omia kokemuksiaan hyväntekemisestä. Moni halusi lahjoittaa jopa viisi euroa tai kympin! Myymälävierailut ovat aina liikuttavia kokemuksia ja niissä näkee, kuinka moni ihminen tekee hyvän asian ja we4you:n eteen paljon töitä. On ollut todella hienoa päästä tapaamaan ihmisiä myymälöissä ja kuulemaan asiakkaiden tarinoita. Iltapäivällä palasin takaisin Espooseen ja minulla oli kuukausipalaveri meidän hallituksen puheenjohtajan kanssa. Illalla avasin koneen vielä muutamaksi tunniksi ja tein muutamia lahjoituksia sekä vahvistin Jimin tulevan unelman Välimeren risteilystä.
Tiistai oli hektinen päivä ja aamu käynnistyi useammalla kahvikupillisella. Aamutuimaan istuin alas kirjoittamaan päiväkirjaa, laatimaan keräyspäivitystä ja rustaamaan tsemppikirjettä Tigerin henkilökunnalle. Puoliltapäivin suuntasin kaupoille, sillä listalla oli kuusi Voimakassia ja useampi toive niihin liittyen. Onnistuin löytämään kaikki toiveet ja jopa yhden pelin, jota oli enää yksi kappale koko Iso Omenassa. Iltapäivällä kokosin Voimakassit ja kävin postittamassa ne sekä sain viimeisteltyä tekstit.
Mikaela saapui perheensä kanssa Helsinkiin jo keskiviikkona. Heti aamusta suuntasin ostoksille hankkimaan yllätyksiä reissua varten. Mukaani lähti koko vaatekaapillinen täydellisiä asukokonaisuuksia Disneylandia varten, ilmapalloasetelma, leluja ja tietysti herkkuja. Sen jälkeen suuntasin hotellille koristelemaan heidän huoneensa ja odottamaan matkalaisia. He saapuivatkin pian ja olivat täynnä innostusta. Huoneeseen tultuaan Mikaela ei ollut uskoa silmiään ja yllätykset olivat todella mieluisia. Siitä lähdimme yhdessä syömään ja tunnelmoimaan tulevaa matkaa. Illalla vein omat lapseni harrastuksiinsa ja istuin vielä illan tietokoneen ääressä tekemässä muutamia lahjoituksia.
Torstaina heräsin aikaisin aamulla ja suuntasin suoraan kauppaan, sillä Mikaelan perhe oli laittanut illan aikana vielä muutaman toiveen. He tarvitsivat uuden matkalaukun tuliaisille, ja lisäksi Mikaela kaipasi uudet lenkkarit sekä uimapuvun. Papalle oli myös hankittavana muutamia uusia paitoja. Sain nämä hankittua ja kerkesin kotona hoitaa muutaman kiireellisen asian. Siitä kiirehdin lentokentälle tapaamaan Mikaelaa ja hänen perhettään. Lentokentällä meitä oli myös vastassa Finnairin purseri Nina Yliruikka joka toivotti tytön perheineen lämpimästi tervetulleeksi. Kentällä kerkesimme shoppailemaan ja nauttimaan Finnair Loungen herkuista ennen lennon lähtöä. Lennolle astuttaessa jännitys oli käsin kosketeltava. Kun kone oli noussut ilmaan, Mikaela nukahti nopeasti. Pienten kauneusunien jälkeen meillä oli mahdollisuus nauttia päivällisestä. Ruokailun jälkeen Mikaela pääsi tapaamaan lentokoneen kapteenia ja esitti hänelle kysymyksiä. Kapteeni antoi vinkkejä tulevalle matkalle ja lahjoitti hänelle oman Minni-kaulanauhan. Mikaela sai myös tilaisuuden toimia tarjoilijana purserin asussa, ja hänen kasvoillaan oli leveä hymy. Lentomatka ylitti kaikki odotukset ja oli Mikaelan omien sanojen mukaan uskomaton kokemus. Lentokentältä suuntasimme Disneyland-hotelliin auringon laskiessa, ja iltapalan jälkeen uni tuli nopeasti.
Perjantaina aamu valkeni Pariisissa aurinkoisena ja täynnä lämpöä. Pannukakku aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Disneylandiä. Satumainen linna ilmestyi kuin taikaiskusta ja nähtävää riitti. Mikaela löysi pitkään toivomansa Mirabel-mekon ja uudet korkokengät. Sitten oli aika huvitella laitteissa, jonka jälkeen nautimme lounasta Disney -kulkueen ohittaessa meidät. Keskipäivän lämpö oli Mikaelalle jo liikaa ja lähdimme yhdessä hotellille uimaan. Muut jäivät vielä huvipuistoon ihmettelemään. Mikaela nautti suuresti uimisesta ja kolme tuntia vierähti altaalla. Sen jälkeen tilasimme huoneeseen ruokaa ja söimme kahdestaan. Siitä lähdimme vielä yhdessä shoppailemaan ja Mikaelan muu perhe tuli meitä sattumoisin vastaan. Mikaela halusi vielä lähteä setänsä kanssa muutamiin laitteisiin ja itse menin hotellihuoneeseen hoitamaan työasioita ja illalla kävin vielä toivottamassa Mikaelalle hyvät yöt.
Lauantaille meillä oli aamiaisen jälkeen varattuna Marvel Sankareiden tapaaminen ja siitä suuntaisimme taksilla kohti Eiffel-tornia. Tunnin ajomatkan päästä olimme perille ja Mikaelalla oli kova halu päästä shoppailemaan. Reissussa olin saanut häneltä lempinimen ”Ostotäti” ja ensimmäinen pysähdys olikin jo koju ennen itse Eiffel-tornia. Sieltä tarttui mukaan ensimmäiset matkamuistot. Ilma oli todella kuuma, joten otimme muutamat kuvat ja ihmettelimme tornin kokoa. Siitä menimme taksilla vielä muutamalle nähtävyydelle ja Mikaelalla oli jo kova kiire Champs-Élysélle meikkikauppaan. Kauppa kierrettiin moneen otteeseen ja sillä välin muu seura nautti auringosta terassilla. Mukaan lähti iso kasa meikkejä. Tyttö oli valmis lähtemään hotellille, joten otimme nopeasti pikaruoka lounaan ja lähdimme ajelemaan kohti hotellilla. Hotellilla menimme heti yhdessä uimaan ja muu perhe lähti vielä Disneylandiin huvittelemaan ja ostamaan tuliaisia. Illalla Mikaela kokeili meikkejä, nautti herkkuruokiaan ja rentouduimme kahdestaan huoneessa. Hämärän tullen lähdimme muita vastaan huvipuistoon ja katsoimme yhdess mielettömän valoshow’n. Siitä pakkaamaan ja nukkumaan, sillä aamulla lähdimme aikaisin kohti kotia.
Alexandra / we4you
Viikko 35
Maanantaiaamu alkoi varhaisella tapaamisella, joten herätyskelloni soi jo kello kuusi. Edellinen ilta oli venynyt puolenyön tienoille, eikä vielä silloinkaan olisi tehnyt mieli mennä nukkumaan. Joten aamu tuntui tahmealta ja tapaamisen jälkeen kiirehdin kotiin. Vieraat olivat jo heränneet ja istuimme rauhassa alas nauttimaan aamukahveista. Sen jälkeen suuntasimme ostoksille ja lounaalle. Minulla oli pitkä lista hankittavista asioista ja onnistuin löytämään Viro-kaupasta nuoren toivomia lempiherkkuja. Iltapäivällä vieraat lähtivät matkaansa kohti Joensuuta ja itse istuin tietokoneen ääreen tekemään vielä pari tuntia töitä.
Tiistaina oli jännittävä päivä, kun lähdin tapaamaan Mikaelan perhettä heidän kotiinsa. Mukana matkassa oli toimittaja sekä kuvaaja ja heidät otin kyytiin keskustasta. Päivä oli lämmin sekä aurinkoinen ja vajaan neljän tunnin ajomatka kohteeseen taittui nopeasti. Perille päästyä oli ihanaa nähdä jälleen Mikaelaa ja hänen perhettään pitkästä aikaa sekä viettää kiireetön hetki heidän kotonaan. Suunnittelimme yhdessä Mikaelan kanssa asukokonaisuuksia Pariisin reissua varten, piirsimme Käärijälle yllätyksen ja kävimme ihastelemassa Mikaelan huonetta. Kotimatkalle lähdimme auringon laskiessa ja kotiin saavuin vasta hieman ennen kymmentä.
Pitkä tehtävälista odotti minua puhelimessa keskiviikko aamuna, kun olin saanut lapset kouluun. Listalla oli mm. monta uutta hakemusta, puheluita, lahjoituksia sekä erilaisia hankintoja. Erityisesti mieleeni jäi edelliseltä päivältä hakemus, jossa parantumattomasti sairas poika toivoi illallista perheensä kanssa. Tämän päätin järjestää ensimmäisenä ja sen jälkeen tilasin tietokoneen eräälle koululaiselle, jolle tulee pitkä poissaolo koulusta leikkauksen takia. Olin saanut monta yhteydenottoa pojasta, jonka sairaalassa suoritettu rutiinitoimenpide oli päättynyt elvytykseen, eikä vanhemmilla ollut majoituspaikkaa. Sain heille majoituksen järjestettyä ja kiireellä suuntasin keskustaan lounaalle edesmenneen Joannan äidin Elisen kanssa. Lämminhenkisellä lounaalla vierähti pari tuntia. Iltapäivällä jatkoin työskentelyä tietokoneella ja vasta kahdeksan jälkeen sain suljettua läppärini.
Torstaina oli vuorossa viikon ensimmäinen kävelylenkki ja se oli todella nautinnollinen kokemus. Tämä päivittäinen rutiini on muodostunut minulle äärimmäisen tärkeäksi ja huomaan selvän eron, kun saan ulkoiltua kunnolla. Ulkoilun aikana soittelin muutaman puhelun ja kotiin palattuani keskityin kirjoittamiseen useamman tunnin. Iltapäivällä sain hoidettua loppuun viimeiset varaukset liittyen Mikaelan unelmaan ja valmistelin seuraavan päivän myymäläkäynnit.
Perjantaina ensimmäinen syyskuuta, käynnistyi vihdoin Flying Tiger Copenhagenin Superhero-kuukausi. Lähdin aamusta ajamaan kohti Raisiota ja olin perillä myymälän avautuessa. Vastassa minua oli myymäläpäällikkö Supersankariviitta harteillaan ja we4you julisteet koristivat upeasti myymälää! Liikutuksen kyyneliltä ei vältytty, kun puhuttiin yhdessä kampanjan merkityksellisyydestä. Siitä ajelin Turkuun ja sain kuulla, että jokainen asiakas oli aamun aikana tehnyt lahjoituksen ja muutamat jopa useamman euron. Välillä asiakkailta ei tarvinnut edes kysyä, haluavatko he tukea kampanjaa vaan lahjoitus tuli ennen sitä. Sanani eivät riitä kuvaamaan, kuinka upea kampanja tämä on ja kuinka paljon se tuo apua vakavan sairauden kohdanneille perheille. Kotiin ajelin todella kiitollisin ja liikuttunein mielin.
Lauantaina julkaisin Jimin keräyksen heti aamusta ja vastaanotto oli jälleen erittäin positiivinen. Jäin seuraamaan kommentointeja, tykkäämään jaoista ja lisäämään stooreja. Päivällä tuli ulkoiltua ja iltapäivästä ajelin keskustaan tapaamaan Pasia ja käymään läpi seuraavaa päivän haastattelua.
Sunnuntaina herätyskello soi jo kello 5:45, ja edessä oli yksi elämäni jännittävimmistä päivistä. Koko viikko oli kulunut pienen jännityksen vallassa, ja olin kiitollinen siitä, että olin silti saanut nukuttua kunnolla yöllä. Laittauduin rauhassa, mutta edes kahvi ei tuntunut maistuvan. Kello seitsemän istuin autossa matkalla hakemaan Pasia keskustasta, ja siitä suuntasimme kohti uutta Pöllölaaksoa Vallilassa. Saavuttuamme perille oli maskin vuoro ja siitä siirryimme yläkertaan, missä lähetystä tehtiin. Kävimme läpi, mitä haastattelun aikana oli tarkoitus tapahtua ja sitten olikin aika astua haastatteluun, joka tuli suorana lähetyksenä. Jännittävää oli se, että istuessani tuoliin jännitys hävisi, enkä edes huomannut kameroita ympärilläni. Haastattelu kesti 11 minuuttia ja oli ohi silmänräpäyksessä. Palatessani kotiin alkoi adrenaliiniryöppy vähitellen laantua, ja päivä kului suurelta osin sohvalla lepäillessä ja viesteihin vastaillessa.
Alexandra / we4you ry
Viikko 34
Maanantait ovat ihania päiviä, erityisesti silloin, kun olen viikonlopun jäljiltä saanut ladattua akkuni ja pääsen energisenä hoitamaan asioita sekä toteuttamaan unelmia. Tällekin maanantaille oli luvassa monenmoista tehtävää, joten aloitin päivän tarttumalla kiireellisimpiin asioihin. Unelmien toteuttaminen ulkomailla vaatii monia erityisjärjestelyitä sekä paperitöitä. Esimerkiksi lentoyhtiölle tulee tehdä selvitys apuvälineistä ja lääkkeistä sekä täyttää Medif-lomake. Helpottaakseni omaa työtäni olen luonut tarkistuslistan, jonka käyn läpi useaan otteeseen ja täydennän sitä jatkuvasti.
Ensimmäinen askel on päivämäärän lyöminen lukkoon ja lentolippujen hankkiminen. Sen jälkeen keskityn majoitusvaihtoehtojen selvittämiseen, jotta perhe voi tehdä lopullisen päätöksen. Tämän jälkeen suunnittelen ohjelmaa kohteessa ja hankin tarvittavat liput. Paikan päällä on paljon vaikeampi saada esimerkiksi veneretkeä järjestettyä, kun aikaa on niin rajallisesti ja parhaat vaihtoehdot ovat loppuun varatut. Kun suuret linjat ovat hahmottuneet, on aika siirtyä pienempiin yksityiskohtiin kuten lentokenttäkuljetuksiin, ravintolavarauksiin, aikataulutukseen ja tietysti yllätyksiin. Teen myös perheelle yhteenvedon tulevasta unelmasta. Jokainen unelma vaatii runsaasti huolellista suunnittelua, ja vaikka pyrinkin olemaan tilanteen tasalla, ei kaikkea silti voi hallita. Vaikka pieniä ongelmia aina voi ilmetä, niin luotan sananlaskuun, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tärkeintä on, että reissu on perheelle ikimuistoinen, eikä heidän tarvitse kantaa huolta mistään.
Tiistaina tapasimme Flying Tiger Copenhagenin naisten kanssa aamulla Kampin myymälässä. Tarkoituksenamme oli ottaa kuvia syyskuun kampanjaa varten ja käydä läpi viimeisiä yksityiskohtia. Oli jopa hieman koomista huomata, että tasan vuosi sitten olimme samassa tilanteessa ottamassa kuvia ja jännittämässä syyskuun alkua. Ajan kuluminen tuntuu vain kiihtyvän vuosi vuodelta. Aamupäivän aikana riitti iloa ja naurua, ja olen niin kiitollinen, että saan tehdä yhteistyötä näin upeiden naisten kanssa. Iltapäivällä oli vuorossa Voimakassi-toiveiden toteuttamista, ja illalla huomasin istuvani koneella vielä kahdeksan aikaan.
Keskiviikkona kävin aamusta postittamassa Voimakassit, ja sen jälkeen pääsin ulkoilemaan ja soittelemaan rauhassa kuulumisia perheiden kanssa. Lapsen parantumattoman sairauden kohdanneiden perheiden tilanteet voivat muuttua hyvinkin äkisti ja siksi koen tärkeäksi olla perheisiin tiiviisti yhteydessä. Monet perheet ovat todella yksin ja turvaverkot ympärillä ovat olemattomat. Jos pystyn omalta osaltani tuomaan edes pienen helpotuksen tähän äärimmäisen vaikeaan ja raskaaseen tilanteeseen, koen sen velvollisuudekseni ja kunniatehtäväkseni. On ensisijaisen tärkeää, että nämä perheet tuntevat, etteivät he ole yksin, vaan heidän ympärillään on ihmisiä, jotka välittävät ja ovat valmiita jakamaan edes pienen osan heidän taakastaan. Iltapäivällä oli vuorossa vielä toiseksi viimeinen Flying Tiger Copenhagenin koulutustilaisuus ja siitä kiirehdin nuorimmaisen treeneihin.
Torstaina aamulla osallistuin viimeiseen koulutustilaisuuteen ja siitä lähdin saman tien ajamaan kohti Keski-Suomea. Takakontissa mukanani nuoren toivoma televisio ja muutama muu pieni yllätys. Jokainen ensikohtaaminen herättää sisälläni jännitystä, kun mietin, osaanko esittää oikeita kysymyksiä, luoda rennon ilmapiirin ja vastata perheen odotuksiin. Tällä kertaa kohtaaminen oli jälleen syvästi koskettava ja sain jälleen oppia uutta. Tapaamiset kuolemansairaiden lasten ja nuorten kanssa tuovat aina perspektiiviä myös omaan elämääni. Tunnen syvää kiitollisuutta perhettä kohtaan, että he ottavat minut aina ilolla vastaan ja ovat avoimia unelmoinnille.
Perjantaina oli mielen päällä monta kysymystä ja menin ulkoilemaan. Elämän epäreiluutta ei vain voi käsittää. Kotona otin aikaa kirjoittamiselle ja päivällä ajelin tapaamaan yhtä perhettä, joka on tullut lapsen leikkauksen vuoksi Helsinkiin. Sain kunnian tavata samalla myös pienen potilaan isoveljen ja palkita myös hänet reippaudesta omalla Voimakassilla. Iltapäivällä kävin vielä toteuttamassa yhden nuoren toiveen uudesta puhelimesta.
Lauantaina satoi jälleen vettä taivaan täydeltä, joten käytin aikani siivoamiseen. Sunnuntaina meille saapui ihania vieraita Joensuusta. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen ollut osa tätä perhettä yli viiden vuoden ajan. Tänä aikana olemme rakentaneet vahvan ystävyyden ja on ihana saada viettää yhdessä kiireetöntä aikaa. Lisäksi on todella liikuttavaa nähdä, miten perheen nuori jäsen on toipunut syövästä vastoin kaikkia odotuksia.
Alexandra / we4you
Viikko 33
Viikko käynnistyi rivakasti maanantaiaamuna, kun koululaiset oli saateltu matkaan jo kahdeksalta ja lähdin itse ajelemaan keskustaan palaveriin. Arki oli selvästi alkanut monella muullakin, sillä länsiväylällä oli kova ruuhka ja Kamppiin sai jonotta yli 20 minuuttia. Palaverin päätteeksi suuntasin kotiin ja siellä minua odotti laskujen niputtamista, useampi teksti ja muutama puhelu. Iltapäivällä kävin postissa ja sain lähetettyä yhdelle lapsensa menettäneelle perheelle enkelipostia. Päivä oli kovin hektinen sekä kiireinen ja tuntui että arki alkoi oikein ryminällä.
Tiistaina kerkesin aamusta ulkoilemaan ja sain valtavasti uutta energiaa auringonvalosta sekä meri-ilmasta. Olin saanut sähköpostia liittyen yhteen suurempaan haastatteluun ja tämä todella piristi mieltäni. Jokainen tilaisuus, jossa voin välittää we4you:n viestiä eteenpäin ja siten lisätä tietoisuutta sekä tavoittaa perheitä, jotka kaipaavat apua, on äärimmäisen arvokas. Silti koin suurtakin jännitystä siitä, osaanko olla tarpeeksi selkeä puheessani ja tuoda tärkeimmät asiat esille. Päätin kohdata omat epävarmuuteni ja vastata myöntävästi kutsuun. Kotona soittelin puheluita ja yhden perheen kanssa sovimme, että toteuttaisimme heille hieman suuremman unelman. Perheen poika sairastavaa parantumatonta ja etenevää sairautta, eikä hänellä ole enää kykyä ilmaista toiveitaan suullisesti, joten vanhempien kanssa päädyimme yhteiseen ratkaisuun. Tämä unelma toteutuu heille lähitulevaisuudessa. Iltapäivästä oli vuorossa Voimakassien toiveiden metsästystä.
Keskiviikkona kävin sairaalalla tapaamassa nuorta, joka oli hiljattain saanut tiedon syövän uusiutumisesta. Tilanne ei onneksi ollut toivoton, sillä uusilla hoidoilla olisi edelleen mahdollista parantua. Järkyttävä uutinen murskasi kuitenkin kerta heitolla unelmat normaalista arjesta ja koulunkäynnistä. Hän kaipasi piristystä, joten päätin ilahduttaa häntä antamalla hänelle uuden puhelimen ja herkkuja. Iltapäivällä kävin läpi seuraavan päivän esitystäni ja kirjoitin some-päivitystä.
Torstai aamupäivästä aloin purkamaan valtavaa lelulahjoitusta, jonka saimme edellisellä viikolla. Laatikko kerrallaan kävin läpi leluja ja järjestelin niitä omille paikoilleen. Määrä oli valtava ja lelut tulevat tuomaan todella paljon iloa niin monelle lapselle. Puolilta päivin oli todettava, että urakka jatkuisi vielä huomenna sillä lounaan jälkeen aloin valmistautumaan syyskuun kampanjan koulutustilaisuutta varten, joka toteutetaan yhteistyökumppanin kanssa. Sain valmistelut hyvin tehtyä ja hyppäsin linjoille. Muutama tunti vierähti koulutuksen parissa, jossa käytiin läpi we4you:n toimintaa ja yhteistyömme merkitystä. Syyskuusta tulee kyllä huikean hieno kuukausi.
Perjantaina jatkoin lelujen järjestämistä ja sain kaikki omille paikoillensa. Sain samalla pakattua myös muutaman suuremman lahjoituksen sairaaloille. Juttelin pitkän puhelun yhden parantumatonta syöpää sairastava lapsen äidin kanssa unelmien merkityksestä. Hän kertoi, että elämän synkimpänä hetkenä unelmointi saa aivan uuden merkityksen. Unelmointi ja tieto siitä, että toiveet käyvät toteen on suuri voimavara vaikeiden hetkien keskellä. Unelmat eivät poista surun, raivon tai pelon tunteita, mutta ne voivat auttaa löytämään tasapainoa ja merkitystä elämään. Tärkeintä äidin mielestä olisi, ettei unelmointi loppuisi. Pelkästään unelmoinnilla on jo itsessään paljon positiivisia vaikutuksia ja se tuo paljon valoa synkkyyteen. Itse sain valtavasti uusia ajatuksia puhelusta ja tunteen siitä, että nämä unelmat ovat juuri ne mihin minua tarvitaan ja missä minusta on apua perheille. Iltapäivällä oli jälleen uusi koulutustilaisuus ja sen aikana nousi myös monta valtavan tärkeää seikkaa esille. Yhdessä me voimme olla perheiden tukena, heidän elämänsä vaikeimmassa ajanjaksossa.
Alexandra / we4you
Viikko 32
Maanantai lähti hitaasti liikkeelle, kun edellisen illan kotiintulo oli venynyt myöhäiseksi. Sain nuorimmaisen vietyä leirille ja siitä lähdin ulkoilemaan ja nauttimaan kesän todennäköisesti viimeisistä helteistä. Kotiin tullessa aloittelin meidän tulevan Superhero-kuukauden valmisteluita ja sain suru-uutisia yhdeltä perheeltä. Kolmen lapsen äiti oli menehtynyt pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Tällaiset uutiset saavat aina minut pohtimaan, osaanko itse olla tarpeeksi kiitollinen omista päivistäni ja osaanko ottaa päivistäni kaiken irti.
Tiistaina oli tarkoitus lähteä kaupoille, mutta koko päivän suunnitelmat menivät uusiksi, kun vauriotarkastuksen yhteydessä todettiin, että auto jää pajalle. Uusien sensoreiden toimitusaika olisi vasta useamman viikon päässä, joten jonkinlainen vaihtoehtoinen ratkaisu oli keksittävä. Siinä olikin sitten miettimistä, miten pääsen edes kotiin. Kotiin päästyäni aloin järjestellä uutta autoa, ja sen jälkeen oli jo kiire tietokoneelle. Monta uutta hakemusta oli tullut, joita soitin läpi ja mietimme yhdessä, millainen apu perheelle olisi parasta. Sairaalasta soitettiin ja toivottiin apua erään tytön lähiomaisen matkoihin sairaalaan. Ryhdyin selvittämään tätä, mutta en löytänyt mahdollisuutta ostaa avoimia junalippuja, joten tämä tapaus jäi vielä auki.
Keskiviikkona pääsin aamusta kaupoille ja Voimakassi-ostoksille. Voimakasseihin saa esittää toiveita, jotka pyrin toteuttamaan, ja niiden lisäksi niihin kuuluu olennaisena osana herkut ja tsemppikirje. Vuosien varrella Voimakassi on muodostunut todelliseksi suosikiksi, joka on tuonut hymyä sadoille potilaille ympäri maata. Sen tarkoitus on tuoda väriä harmaisiin päiviin, piristystä rutiinin keskelle ja rohkaista potilaita omalla ainutlaatuisella tavallaan. Kaupoilla vierähti neljä tuntia, ja auto täynnä tavaraa ajelin kotiin. Kotona aloin täyttää ja pakkaamaan Voimakasseja. Sekin vei muutaman tunnin, joten postitus jäisi seuraavalle päivälle.
Torstaina koitti arki, ja koulut alkoivat. Esikoiseni meni jo yhdeksännelle luokalle, keskimmäinen kuutoselle ja nuorimmaiseni aloitti koulutaipaleensa. En voi sanoin kuvailla sitä liikutuksen määrää, kun ekaluokkalaiset kokoontuivat yhdessä aloittamaan päiväänsä. Iso askel perheelleni ja päiväkotiaika on nyt enää muisto. Kotiin tullessani to-do lista oli hyvin pitkä, ja aloitin valmistella materiaalia tulevaa Superhero-kuukautta varten. Koko syyskuun ajan jokaisessa Flying Tiger Copenhagenin myymälässä kerätään varoja we4you:n toiminnalle. Lisäksi valmistelin Mikaelan tulevaa keräystä ja sain Voimakassit postitettua eteenpäin.
Perjantaina olin varannut aamun kirjoittamista varten ja sain monta tekstiä valmiiksi. Puolilta päivin kävimme Teamsilla läpi tuottamani materiaalit ja aikataulut syyskuuta varten. Iltapäivällä sain myös kaiken valmiiksi seuraavan päivän keräystä varten ja annoin lyhyen haastattelun iltapäivälehdelle. Päivällisen aikana huomasin Iltalehden kirjoittaman jutun Mikaelan tapaamisesta Käärijän kanssa. Lehtijutut ovat arvokkaita toiminnallemme, sillä niiden avulla tietoisuus lisääntyy ja perheet löytävät we4you:n ja sen tarjoaman avun
Lauantaina julkaisin heti aamusta keräyksen, joka sai välittömästi suuren suosion ja alkoi kerätä runsaasti reaktioita. Mikaelan tarina kosketti monia syvältä, ja monet ilmaisivat halukkuutensa osallistua hänen Disneyland unelmansa toteuttamiseen. Tunsin todella syvää kiitollisuutta siitä, miten yhteisö reagoi samalla kun jaoin ihmisten tarinoita, tykkäilin kommenteista ja seurasin keskusteluita. Ihailen ihmisten halua auttaa ja tukea toisiaan – tämä on todella upea piirre inhimillisyydessä. Se heijastaa valtavaa empatian ja myötäelämisen kykyä, joka meissä kaikissa on mutta se jää liian usein piiloon.
Sunnuntaina sama tahti jatkui ja ruutuaikani puhelimella oli kokonaisuudessaan seitsemän tuntia. Ihmisten halu auttaa oli suuri. Keräys toimi jälleen hienona osoituksena siitä, miten voimakas yhteys meillä on toisiimme ja miten voimme yhdessä tehdä hyvää.
Alexandra / we4you
Viikko 31
Jälleen uusi sateinen maanantai ja paljon tehtäviä hoidettavana. Tulevan viikonlopun unelmaa varten piti valmistella useampi asia ja soittaa muutama kiireellinen puhelu. Olin saanut yhteydenoton äidiltä, joka sairasti parantumatonta syöpää ja hänellä oli muutama toive, johon hän toivoi apua. Nämä saatiin hyvin aluille ja itselläni heräsi ajatus siitä, että pitäisikö we4you:n tarjota unelmia myös parantumattomasti sairaille vanhemmille ja heidän perheilleen? Unelmat on se osa työstäni, jonka koen kaikkein arvokkaimpana ja merkityksellisimpänä. Niistä saan myös eniten positiivista palautetta ja unelmien parissa tuntuu kuin olisi osa jotain suurempaa.
Tiistaina pidin lomapäivän, johon kuului vain päivityksen kirjoittamista ja somen läpikäyntiä. Muuten sain nauttia lasteni seurasta ja hyvästä ruuasta.
Keskiviikkona oli pitkästä aikaa Teams palavereja ja yhden uuden yhteistyökuvion suunnittelua. Mieli teki päästä kunnolla työstämään tulevan syksyn kampanjoita ja unelmia, mutta työhöni keskittymistä haastoivat lapset, jotka kaipasivat viihdytystä ja ruokaa. Tyydyin listaamaan tavoitteita syksylle ja yksi isoimmista tavoitteista on tietoisuuden lisääminen sairaaloissa we4you:n toiminnasta.
Torstaina alkoi nuorimmaiseni leiri ja sain jälleen hieman rauhaa töiden tekoon. Juttelin Jimin äidin kanssa pojan kolmannesta toiveesta ja siihen liittyvistä aikatauluista, postitin viimeiset Linnanmäki rannekkeet, kirjoitin päiväkirjan, tein muutamia lahjoituksia ja kävin lounaalla edesmenneen Edvinin pojan vanhempien kanssa. Tapaaminen oli sydäntä lämmittävä ja samalla suuren surun sävyttämä. Olen niin kiitollinen, että sain kulkea hetken heidän matkassaan mukana ja kunnian tutustua heidän perheeseensä.
Perjantaina oli jälleen kevyempi päivä töiden suhteen, sillä lauantaina oli vuorossa reissu Tampereelle ja TAYSiin. Sairaalalla tapasin yhden syöpää sairastavan nuoren ja sovimme, että hän jää miettimään ensimmäistä toivetta, jonka voimme hänelle pian toteuttaa. Jäin Tampereelle yöksi, sillä siitä olisi lyhyempi matka Poriin toteuttamaan Mikaelan toista toivetta.
Sunnuntaina oli mitä ihastuttavimman Mikaelan toisen toiveen vuoro. Perhe oli saapunut jo edellisenä iltana Poriin ja majoittuivat hotellissa. Me sovimme treffit kauppakeskukseen ja tavoite oli löytää täydellinen asukokonaisuus Käärijän keikalla. Mikaela oli hyvin nopea tekemään päätöksiä ja määrätietoinen, joten täydellinen asu löytyi nopeasti. Siihen valitsimme sopivan lakun, aurinkolasit ja muut vihreät asusteet, meikkejä ja kynsilakkaa unohtamatta. Shoppailun jälkeen kerkesimme syömään sekä lakkaamaan kynnet ja siitä suuntasimme festarialueelle. Siellä meitä odotti lämmin vastaanotto Minispheren järjestäjiltä ja saimme artisti-passit kaulaan.
Pääsimme takakautta artisteille suunnatulle alueelle eli niin sanotulle ”Bäkkärille”, jossa saimme ikioman artistikontin herkkuineen ja juomineen. Keikkaa pääsimme seuraamaan lavalle ja itselläni oli kyyneleissä pidättelemistä, kun Mikaela näki Käärijän, eikä ollut uskoa tätä todeksi. Lapsen ilo ja riemu on jotain niin aitoa ja kaunista. Joka kerta kun saan olla mukana seuraamassa tätä, tunnen äärimmäistä kiitollisuutta ja samalla surua, kun yhden lapsen elämä päättyy liian varhain. Mikaela nautti täysillä ja lauloi mukana. Keikka oli mahtava, Käärijän ja Mikaelan tapaaminen vielä mahtavampi. Jokainen yksityiskohta oli mietitty vierailuamme varten kuntoon ja kiitollisuuden vallitessa ajelin kotiin. Olipahan kerrassaan upea ja tunteikas viikko.
Alexandra / we4you
Viikko 30
Ensimmäinen maanantai pitkästä aikaa, kun sain täydellisen työrauhan. Olin järjestänyt lapsille ohjelmaa ystäviensä kanssa ja nautin itse kahvista tietokoneen äärellä. Kirjoittelin rauhassa päiväkirjaa, kävin läpi sähköposteja, järjestelin yhtä tulevaa unelmaa, tein siihen liittyviä varauksia sekä selvittelin verottajan kanssa meidän ennakkoverohakemustamme. Päivä meni yhdessä hujauksessa ja kuinka nautinkaan, kun kaikki roikkuvat asiat tulivat hoidettua.
Tiistai aamusta olin jälleen tietokoneella ja missiona toteuttaa yhden nuoren unelma Coldplay lipuista. Välillä onnistuin saamaan liput ostoskoriin mutta sitten ne katsoivat. Tämä toistui useasti ja turhautumiseni kasvoi kasvamistaan. Kahdelta oli luovutettava ja mietittävä jokin muu keinoa saada liput, sillä olin sopinut tapaavani edesmenneen Anni tytön perheen. Tapaaminen oli niin ihana ja lämmin ja muistelimme Annin vuoden takaista unelmaa yhdessä.
Keskiviikkona lähdin aamusta ajamaan Järvenpäähän noutamaan Odalta saatua lelulahjoitusta. Leluja oli todella suuri määrä, joten auto täyteen pakattuna ajelin kotia kohti. Kotona kävin lahjoituksen läpi ja järjestelin sen varastoon. Moni lapsi tulee samaan paljon iloa ja piristystä lahjoituksesta. Iltapäivällä juttelin yhden uuden perheen kanssa ja sovimme, että käyn tapaamassa heitä Tampereella tulevana lauantaina.
Torstaina valmistelin seuraavan päivän unelmaa ja kävin kaupasta hakemassa muutamia toiveita. Kotona tilasin yhdelle pojalle hänen toivomansa sähköisen auton ja yhdelle tytölle lahjakortin suoraan sairaalalle. Illalla pakkasin vielä auton seuraavan päivän Jyväskylä reissua varten.
Perjantai aamuna vettä tuli taivaan täydeltä, kun saavuin Jyväskylään toteuttamaan syöpää sairastavan Liisi tytön unelmaa vierailusta kotieläintilalla. Onneksi paikan päällä sade hieman hellitti ja lähdimme viemään eläimille aamiaista. Ensimmäisenä vastaan tuli muutama laama, jotka kuitenkaan eivät halunneet tehdä lähempää tuttavuutta. Siitä menimme ruokkimaan hevosia, joita sai samalla taputtaa sekä rapsuttaa. Liisi oli odottanut eniten pupusaarella käyntiä ja se olikin melkoinen kokemus, kun yli 30 pupua temmelsi ympäri saarta ja välillä puput tulivat jalan juureen pyytämään rapsutuksia. Sade ei menoa haitannut ja kierroksen päätteeksi järjestin perheelle piknikin yllätyksineen.
Lauantaina ajelin Tampereelle tapaamaan uutta perhettä. Tyttö sai kolme toivetta, joista ensimmäinen hotelliloma perheen kesken. Tämä toteutuu jo ensi viikolla. Lisätoiveet jäivät vielä mietinnän alle. Siitä ajelin Hämeenlinnaan tapaamaan edesmenneen Oona tytön perhettä. Vein perheelle suruvalittelut ja katselimme kuvia hautajaisista. Itseltäni jäi hautajaiset välistä, sillä olin juuri silloin reissun päällä ja se harmitti suuresti. Oli kuitenkin hyvä kuulla, että kaikki oli mennyt juuri niin kuin perhe toivoi ja keräyksen myötä kaikki kulut saataisiin katettua eikä perheen tarvitse kantaa kustannuksista huolta.
Sunnuntaina paistoi vihdoinkin aurinko ja lähdimme ystävä perheen kanssa veneretkelle. Heinäkuu on ollut ilmoiltaan todella huono ja sadetta on riittänyt lähes jokaiseen päivään, joten auringonsäteistä on nautittava kun niitä on tarjolla.
Alexandra / we4you
Viikko 28 ja 29
Kaksi viikkoa meni vauhdilla ja parasta oli saada itsekin pysähtyä hetkeksi ja nauttia kesästä. Viikkoihin mahtui mökkeilyä, automatka Saarenmaalle, mykistäviä auringonlaskuja ja kiireetöntä aikaa perheen kanssa. Lomailu oli pääosassa ja pienessä sivuosassa työhön liittyvät asiat. Sairaaloihin olin ilmoittanut lomailevani muutaman viikon ja toteuttavani ainoastaan kiireellisiä viimeisiä unelmia. Tavoite näiden kahden viikon aikana oli unohtaa mikä viikonpäivä on kyseessä ja antaa mielen palautua kevään kiireistä.
Kesä on myös oivaa aikaa tavata perheitä, joiden matkassa olen saanut kulkea pidemmän aikaa. Kohtaamiset palauttavat mieleen yhdessä koetut merkitykselliset hetket ja samalla myös sen lapsen tai nuoren, joka ei enää ole kanssamme tässä maailmassa. Unelmien toteutukset tuovat meidät yhteen ja se yhteys säilyy pitkään. Yksi perhe tuli luokseni yön yli vierailulle ja toisen perheen kanssa kävimme syömässä. Nämä yhdessä vietetyt päivät vahvistavat omaa käsitystäni inhimillisyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja työni merkityksellisyydestä. Hetken maailma tuntuu olevan tässä.
Kahteen viikkoon mahtui yksi keräys, jonka tekstin kirjoitin laiturin nokassa. Muutaman lahjoituksen sain tehtyä, kun kävimme kotona pyörähtämässä ja yhden syntymäpäiväyllätyksen sain lähetettyä reissun päältä. Päivityksiä kirjoittelin puhelimella autossa matkustaessa ja kävelyiden lomassa soittelin perheille. Lisäksi parantumatonta syöpää sairastavan Jimin toinen toive toteutui, kun äiti ja poika lähtivät yhdessä tutustumaan Suomen saaristoon ja viettämään hotellilomaa Turkuun. Olin saanut hoidettua kaikki varaukset ja yllätykset tämän unelman suhteen etukäteen ja äiti sekä poika halusivat kokea tämän unelman kahdestaan. Hienoa oli saada seurata heidän toiveiden toteutumista viestien välityksellä ja olla sitä kautta hengessä mukana. Jimillä on vielä yksi toive, joka on tarkoitus toteuttaa pian.
Lomani aikana täytin itse vuosia ja sain juhlistaa tätä parhaassa seurassa. Vanheneminen on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Jäljellä olevien päivien määrää ei kukaan tiedä ja siksi jokainen päivä on lahja. Omaa mieltä lämmitti myös erityisesti kaikki ihanat viestit ja puhelut. Olen tutustunut we4you:n kautta suureen määrään ihmisiä ja myös moni heistä laittoi viestiä tai soitti. Päivän päätteeksi itselläni oli jopa vähän syyllinen olo, kun monet syntymäpäivät menevät itseltäni ohi ja olen huono onnittelemaan ketään somen kautta. Tässä on parantamisen varaa tulevaisuudessa.
Päätös jättää Voimakassit pariksi viikoksi ja keskittyä lomailuun sekä olennaisiin asioihin osoittautui oikeaksi. Omat ajatukset ovat selkiytyneet ja visio we4you:n suhteen kirkastunut. Ensi viikolla onkin sitten pitkä lista tekemättömiä asioita mutta toivon, että tämä rennompi ote säilyy tulevina viikkoinakin.
Alexandra / we4you
Viikko 27
Kaivatut sateet saapuivat Espooseen ja maanantaina olikin sitten kotipäivä. Aamusta aloin tekemään taustatöitä Mikaelan toisen toiveen suhteen. Etsin netistä oikeat henkilöt ja laitoin heille sähköpostia, jossa kerroin tytön toiveesta. Lounaan jälkeen yritin keksittyä kirjoittamaan, mutta kesälomalaiset eivät oikein tahtoneet antaa siihen tarvittavaa rauhaa. Päätin purkaa omat laukkuni ja järjestellä varastoa, jossa säilytän lahjoituksia. Siivousurakka keskeytyi yllättävään puheluun, jossa sain ilouutiset Mikaelan toiveen toteutumisesta elokuussa. Itse vaikutuin suuresti ihmisten vilpittömästä halusta auttaa ja olla mukana toteuttamassa tätä merkityksellistä unelmaa. Mikaelan kuullessa mitä tulevan pitää, totesi hän innostuneena ”OMG mitä minä laitan sinne päälle”? Iltapäivällä sateet väistyivät ja päätimme parhaan ystäväni kanssa ylittää itsemme kokoamalla trampoliini kahdestaan. Urakka oli vaativa ja kolmen epäonnistumisen jälkeen valmiin nelimetrisen trampoliinin ihaileminen tuntui todella hyvälle.
Tiistai aamusta puhelimeni tuntui soivan taukoamatta. Moni perhe kamppailee suurien taloudellisten haasteiden kanssa ja tuntuu ikävältä, kun kaikkia ei vain pysty auttamaan. Kohderyhmämme ovat vakavasti ja parantumattomasti sairaat lapset ja nuorten ja ensisijaisesti heidän unelmien toteutukset. Yhden perheen kanssa sovimme keräyksestä ja toisen perheen kohdalla hoidimme heidän majoituslaskun sairaalajakson ajalta. Siitä lähdin kaupoille tyttäreni kanssa ja kesän viimeiset Voimakassit lähtivät postilla perille pienille potilaille.
Keskiviikkona oli vuorossa tulevan keräyksen valmistelua sekä keräystekstin kirjoittamista. Itse koen oman työni ja lasten loman yhdistämisen välillä hyvin turhauttavaksi. Riittämättömyyden tunne on jatkuvasti läsnä ja tuntuu, etten riitä oikein mihinkään. Puhelimeni lista tekemättömistä ja keskeneräisitä tehtävistä kasvaa vauhdilla ja samalla lapset kaipaavat ohjelmaa. Tuntuu järjenvastaiselta odottaa koko vuosi kesää ja kesän tullessa todeta sen olevan jälleen vuoden stressaavin ajanjakso. Iltapäivällä sain hetken omaa aikaa, kun ajelin Turkuun tapaamaan yhtä uutta perhettä. Perillä odotti lämmin ja iloinen vastaanotto. Muutama tunti vierähti toiveita miettiessä ja perhe jäi tekemään yhteistä unelmakarttaa. Itse lähdin kiitollisena ajamaan kotia kohti. Tapaamisesta sain jälleen uutta näkökantaa elämääni ja opetuksen siitä, mikä elämässä on tärkeintä ja kuinka hyvin omat asiani loppupeleissä ovat.
Torstai aamusta julkaisin keräyksen ja vastailin muutamiin sähköposteihin ja viesteihin. Läppärin kannen suljin jo puolilta päivin ja pakkasin tavarat mökkireissua varten. Tarkoitus olisi viettää loppuviikko mökillä ja seurata keräystä puhelimelta käsin.
Viikonloppu meni rennoissa tunnelmissa mökillä saunoessa ja veneillessä. Keräystä seurasin sivusilmällä, kävin tykkäämässä kommenteista sekä jaoista ja lisäämässä stooreja. Ihmisten hyväntahtoisuus ja halu auttaa on joka kerta yhtä mykistävää ja tuntuu niin hyvältä, että we4you:sta on muodostunut vahva yhteisö, jonka kautta moni perhe saa apua kun sitä eniten tarvitsee.
Alexandra / we4you
Viikko 26
Maanantai valkeni jälleen aurinkoisena ja aamukahvin jälkeen aloin käymään läpi viimeisimpiä hakemuksia. Soittelin perheille ja sovimme, että laittelen muutamalle Voimakassia postilla ja yhdelle perheelle tein lahjoituksen tulevaa sairaalajaksoa varten. Teamsilla kävimme läpi Joannan hautajaisiin liittyvät järjestelyt, jotta kaikki olisi valmista seuraavaa päivää varten. Muistotilaisuuteen oli tulossa valoilmapalloja, ilmapalloköynnös, tuhansia kukkia, pehmisbuffa, suuri My Little Pony- kakku ja paljon muuta. Onni oli, että näitä hautajaisia on ollut suunnittelemassa useampi taho ja kaikki langat eivät olleet käsissäni.
Tiistai valkeni kauniina ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sanattoman suuri suru oli läsnä päivänä, joka kauneudellaan tarjosi parastaan. Puhelimeni soi tiuhaan heti aamusta, kun muistotilaisuuteen tilatut toimitukset saatiin perille. Itse kerkesin ulkoilemaan ennen kirkolle lähtöä. Kirkolla minua odotti luottokuvaajani Johan. Tapasimme ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, kun hän tuli vapaaehtoisena kuvaamaan edesmenneen Supersankari Veetin perhettä. Johanilla on todellinen kyky taltioida hetken kauneus ja herkkyys. Siunaustilaisuuteen saapui myös hautausurakoitsija Emilia, jonka kanssa olen myös tehnyt paljon yhteistyötä. Emilialta olen oppinut valtavasti ja tuntui hyvältä mennä siunaustilaisuuteen yhdessä. Tilaisuus oli herkkä ja kaunis mutta myös todella surullinen ja lohduton. Siitä lähdimme yhdessä muistotilaisuutta varten varattuun paikkaan, joka oli saatu juhlakuntoon. Paikka oli taianomainen ja häkellyttävän kaunis. Joannan taideteoksista ja kuvista oli tehty huoneisiin taidenäyttely, tuhannet kukat koristelivat pöytiä ja jokainen yksityiskohta oli mietitty loppuun asti. Iltapäivä oli todella tunteikas, täynnä koskettavia muistoja Joannan merkityksellisestä elämästä.
Keskiviikkona ajelin hakemaan kukkakaupan vaaseja muistopaikalta ja palautin ne liikkeeseen. Siitä ajoin suoraan kaupoille hakemaan täytettä neljään Voimakassiin. Kotona kirjoittelin useamman tunnin koneella. Iltapäivällä oli vuorossa Voimakassien postitus ja yksi tärkeä puhelu uuden perheen kanssa. Päivä meni vauhdilla ja illalla kerkesin lasten kanssa uimaan.
Torstai lähti käyntiin viimeisen unelma suunnittelulla, joka toteutuisi jo tulevana viikonloppuna. Lisäksi sain edistettyä Jimin tulevaa unelmaa. Poika ja äiti lähtevät heinäkuussa yhteiselle reissulle. Reissu alkaa Turku-Tukholma risteilyllä ja siitä kaksikko suuntaa vielä hotellilomalle Turkuun. Iltapäivällä kerkesin käymään läpi laskuja ja sain kirjoitettua päiväkirjaa. Tietokoneen kansi sulkeutui vasta kuudelta ja hieman harmitti, kun kaunis päivä meni kokonaan sisällä koneen ääressä.
Perjantaina aamusta juhlistettiin kuopukseni 7-vuotis syntymäpäivää ja hänen kesälomansa aloitusta. Koululaiseni ovat jo olleet useamman viikon lomalla ja viettäneet aikaa ystäviensä kanssa. Juhlallisuuksien jälkeen lähdin kaupoille hakemaan yllätyksiä Mikaelan tulevaa unelmaa varten. Kotona pakkasin loput tavarat autoon ja suuntasin kohti Naantalia. Hotelliin saapuessani koristelin huoneen ja järjestin sinne muutaman yllätyksen. Pari minuuttia kerkesin tehdä stooreja, kun ihana Mikaela perheineen saapui paikalle. Aluksi aistittavissa oli pientä jännitystä, mutta se meni nopeasti ohi.
Lauantaina oli vuorossa Muumimaailma ja kaikki sen tarjoamat ihmeet. Muumimaailmassa varten Mikaela oli laittanut parasta päälleen ja kertoi omin sanoin ”valmistuvansa parhaaseen Muumimaailma kokemukseen ikinä”. Itseäni tämä lause liikutti paljon ja tunsin jälleen suurta etuoikeutta saadessani seurata tytön aitoa iloa, riemua ja innostusta. Päivä täytti kaikki odotukset ja riemun kiljahdusten kera tyttö halasi muumeja, sai kasvomaaluksia ja kampauksen sekä kävi shoppailemassa sydämensä kyllyydestä. Yli 20 muumipehmoa ja paljon muuta kivaa ostettiin kaupasta kotiin viemiseksi ja tytön hymy oli korvissa asti.
Seuraavana päivänä uitiin ja nautittiin yhdessäolosta pitkälle iltapäivään asti. Siitä perhe pakkasin auton ja lähti ajelemaan kotia kohti. Viikonloppu oli jälleen todella onnistunut ja Mikaelan seuraava toive on jo työn alla.
Alexandra / we4you
Viikko 25
Maanantaina oli luvassa rauhallinen kotipäivä ja se tuli tarpeeseen. Kerkesin käydä läpi kaikki sosiaalisen median kanavat, inboxit, sähköpostit ja hakemukset. Tunne oli mahtava, kun sain kaiken ajan tasalle eikä mikään homma jäänyt roikkumaan. Tulevien hautajaisten osalta suunnitelmat olivat edenneet toivotusti ja Juuson tulevan unelman kanssa kaikki oli valmista. Sain lounasseuraksi ihanaiset Flying Tiger Copenhagenin naiset Helin ja Elenan. Heidän huumorinsa ja energiansa ovat aivan parasta ja meidän tiimimme saa ihmeitä aikaan. Iltapäivällä tein vielä päivityksen ja illalla nautin helteestä rannalla.
Tiistaille oli sopinut useamman puhelun ja niiden päätteeksi tein lahjoituksia. Yhdelle perheelle maksoimme autohuollon, jotta he pääsevät ajamaan kodin ja sairaalan väliä. Toiselle perheelle lahjoitimme kesäreissun Helsinkiin ja tein siihen alustavat varaukset. Kolmannelle perheelle lähti taloudellista tukea sairaala-arjen helpottamiseksi. Iltapäivällä menin kaupoille ostamaan herkkuja ja koristeita sekä muutaman yllätyksen Voimakasseihin seuraavaa päivää varten.
Keskiviikkona olin sopinut meneväni tapaamaan Juuson perhettä ja koristelemaan pienen pojan muistotilaisuutta varten varatun tilan. Aikataulut oli lyöty lukkoon ja tarkoitus oli ehtiä hakemaan oma poikani hoidosta ennen viittä. Aikataulut menivät uusiksi, kun huomasin Instagramin puolella kiireellisen viesti. Viestissä toivottiin saattohoidossa olevalle nuorelle tatuointia, joka tehtäisiin sairaalassa. Nuoren vointi alkoi olemaan jo hyvin heikko ja aika käymässä vähiin. Toive pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian ja mielellään kuluvan päivän aikana. Googletin eri tatuointiliikkeitä Helsingissä ja soittelin niitä läpi. Suurin osa ihmisistä oli lähtenyt juhannuksen viettoon, joten pieni paniikki alkoi hiipimään takaraivoon. Sain puhelimen päähän sattumalta Jounin, joka koki tämän olevan hänelle kunniatehtävä. Niinpä sovimme, että käyn hakemassa hänet liikkeeltä iltapäivällä. Sain myös pojalleni järjestettyä kyydin kotiin ja helpottuneena lähdin tapaamaan Juusoa ja hänen läheisiään. Tapaaminen oli todella lämmin ja Juuso hurmasi minut saman tien. Vaihdoimme kuulumisia ja seurue suuntaisi kohti lähtöselvitystä. Siitä ajoin vauhdilla Villa Åkerblomiin, jossa muistotilaisuus pidettäisiin seuraavana päivänä ja kerkesin auttamaan koristeluissa vajaan tunnin. Viideltä olin Punavuoressa hakemassa Jounia kun hän oli piirtänyt tatuoinnin valmiiksi ja pakannut tarvikkeet mukaansa. Kuudelta saavuimme yhdessä sairaalalle ja tatuointi saatiin tehtyä sekä toive toteutettua. Nuorella oli vielä yksi toive, jonka yrittäisin toteuttaa seuraavana päivänä. Lähtiessämme sairaalasta puoli kahdeksalta istuuduimme Jounin kanssa autoon, syvän merkityksellisyyden tunteen saattelemina. Kuolevan ihmisen kohtaaminen on kova paikka jokaiselle ja se pakottaa tietyllä tavalla nöyrtymään elämän edessä sekä kohtaamaan sen tosiasiallinen raadollisuus. Vielä vaikeampaa se on, kun kyseessä on lapsi tai nuori. Ihailin siis suuresti Jounin rohkeutta ja aitoa halua auttaa. Tämä tapaaminen ja toiveen toteutuminen jää myös itselleni ikiusesti sydämeeni. Kotiin tulessa päivän kaikki muut työt olivat tekemättä, joten vastailin maileihin, sain keräystekstin seuraavaa päivää varten tehtyä ja tietokoneen kansi sulkeutui vasta klo. 23.20. Unissani harhailin vielä sairaalan käytävillä ja etsin lääkäriä.
Torstai aamuna aloin toteuttamaan nuoren toista toivetta. Toiveena oli, että perheen vanha ja sairas koira tuotaisiin sairaalahuoneeseen nuoren luokse, josta koira saisi jatkaa matkaansa vihreämmille niityille. Lupa tähän oli sairaalalta ja minun tehtäväkseni jäi eläinlääkärin löytäminen ja kuljetus. Kahdennentoista eläinlääkärin kohdalla alkoi toivo loppumaan, kunnes yksi eläinlääkäri suositteli olemaan yhteydessä suoraan tuhkauspalveluun. Sieltä löytyi apu ja sovimme tapaavamme eläinlääkärin kanssa iltapäivällä sairaalan luona. Päivällä kävin Ronald McDonald taloilla viemässä vähän kesämuistamisia, sain keräyksen julkaistua ja sähköposteihin vastattua. Iltapäivällä toteutui nuoren toinen toive ja itselleni tämä oli henkisesti ehkä rankin työpäivä viimeiseen kymmenen vuoteen. Suuri suru oli vahvasti läsnä koko iltapäivän.
Perjantaina oli juhannusaatto ja sain aamusta toteutettua nuoren kolmannen toiveen. Kiitollisuus päällimmäisenä mielessä lähdin perheeni kanssa mökille. We4yousta on tullut hyvin vahva yhteisö, jonka perheet löytää ja jonka avulla saadaan jopa mahdottomilta tuntuvat viimeiset toiveet hyvin nopealla aikataululla toteutettua.
Alexandra / we4you
Viikko 24
Maanantaina kuopukseni päivähoitopaikassa oli suunnittelupäivä, joten otin lapsen ja kannettavan mukaan Hoplopiin. Olin saanut toiveen taikofon tyynystä, joka osoittautui todella vaikeaksi toteuttaa. Komponenttipulan vuoksi lisää tyynyjä tulisi vasta joulun kieppeillä. Siispä aloin soittelemaan jälleenmyyjille ja yksi jälleenmyyjä suositteli humu tyynyä. Sitä löytyi maahantuojalta ja tilasin sen suoraan sairaalalle. Lohduttavaa oli nähdä useampi vanhempi työntouhussa, sillä välin kun lapset purkivat energiaansa sisätiloissa vaikka ulkona oli kaunis kesäpäivä.
Tiistaina juttelin pitkän puhelun edesmenneen Lumin äidin kanssa. Tunnen syvää kiitollisuutta saadessani kulkea mukana hänen elämässänsä ja olen oppinut häneltä valtavasti. Edellisen päivän päivitys oli poikinut useamman yhteydenoton ja liikuttavaa oli nähdä kuinka moni halusi tarjota vertaistukea palliatiivisessa hoidossa olevan pojan äidille. Vertaistuki on todella merkityksellistä ja yhdessä raskaskin taakka on hieman kevyempi kantaa. Lahjoituksiakin ehdin tekemään kaiken ohessa. Yhdelle perheelle lähti lastenvaunut ja toiselle taloudellista tukea sairaalakäyntiin.
Keskiviikon tehtävä oli täyttää 20 kpl Voimakasseja. Tehtävä suoritettiin kunnialla maaliin ja yksi hupparitoive vaihtui lahjakortiksi, sillä toivottua mallia oli mahdotonta löytää. Pakkasin Voimakassit illansuussa autoon, odottamaan seuraavan päivän reissua Kuopioon.
Torstai meni Kuopiossa ja sain tavata KYSissä muutaman perheen. Iltapäivällä sinne saapui jätskiauto tuomaan jäätelöitä potilaille ja henkilökunnalle. Viime vuonna aloitimme tämän tradition ja nyt se meni jo rutiinilla. Pieni poika sai mennä jäätelöautoon laittamaan tunnusmusiikin soimaan ja voi liikutuksen määrää, kun poika ylpeänä istui kuskin paikalla ja vanhemmat ottivat hänestä kuvia. Kotimatka meni rattoisasti kesäistä Suomea ihaillen ja äänikirjaa kuunnellessa.
Perjantaina ajoin Lahteen yllättämään yhden tytön hänen syöpähoitojen päättymisen kunniaksi. Syöpähoitojen aikana olimme pitäneet tiiviisti yhteyttä tytön äidin kanssa ja sopineet, että kun hoidot ovat maalissa järjestämme tytölle pienen reissun. Liikutuksen kyyneleiltä ei taaskaan vältytty, kun saavuin paikalle ja tyttö sai kuulla lähtevänsä lomalle Tallinnaan äitinsä kanssa. Elämälle sekä työlleni kiitollisena ajelin kotiin. Uskomatonta on välillä pysähtyä miettimään, miten hieno yhteisö tästä on vuosien varrella muodostunut.
Lauantaille oli muutama kiireellinen lahjoitus ja yksi yhteydenotto sairaalan puolesta. Iltapäivällä lähdimme mökille laittamaan juhannukseksi paikkoja kuntoon ja päivä vierähti vauhdilla.
Sunnuntaina rauhotuin kirjoittamaan ja koen suureksi etuoikeudeksi saada tuoda perheiden tarinoita kuuluviin. Näin perheet löytävät esimerkiksi arvokasta vertaistuke. Tarinoita jakamalla lisätään ihmisten ymmärrystä ja tietoisuutta siitä, mitä elämä tuo tullessaan kun lapsi sairastuu vakavasti. Toki kirjoittamisessa on myös tietty vastuu ja sanoittaminen voi välillä olla haastavaa. Perheet osallistuvat yleensä myös tekstin kirjoittamiseen ja he saavat aina lopuksi valmiin tekstin hyväksyttäväksi ennen julkaisua. Välillä minulta kysytään teemmekö lahjoituksia ainoastaan perheille, jotka haluavat jakaa tarinansa. Siihen vastaan, että suurin osa tekemisitäni työstä ei näy somessa, joten suurin osa lahjoituksista menee perheille, jotka eivät jaa tarinaansa julkisesti. Jokaisen perheen päätös on heille oikea ja tätä päätöstä kunnioitan aina.
Alexandra / we4you
Viikko 23
Maanantai valkeni aurinkoisena ja aamuaskareiden jälkeen kerkesin pitkälle kävelylle. Kova tuuli häiritsi puheluita, joten päätin jatkaa niitä kotoa käsin. Pari tuntia ehdin olla koneella ja puhelimessa, kunnes lähdin hakemaan hautausurakoitsijaa mukaan matkaan. Olimme saaneet kutsun suunnittelemaan Joannan tulevia hautajaisia. Iltapäivä vierähti monen tärkeän kysymyksen äärellä ja saimme vietyä asioita eteenpäin sekä jaettua tehtäviä. Hautausurakoitsija kohtaa paljon surua ja itse olen saanut oppia paljon tältä naiselta. Iltapäivällä saimme ihania vieraita Joensuusta asti. Lastensairaalassa tehdyt kontrollit olivat menneet hyvin ja ilta meni vauhdilla kuulumisia vaihdellen.
Tiistaina avasin koneen heti herättyäni ja laitoin muutaman tarjouspyynnön hautajaisiin liittyen. Tein yhdelle perheelle lahjoituksen majoituskuluihin pitkittyneen sairaalajakson vuoksi. Pääkaupunkiseudulla teemme yhteistyötä Ronald McDonald talon kanssa ja hoidamme tarvittaessa laskun perheen puolesta. Tämä on osoittautunut todella hyväksi tavaksi auttaa perheitä. Muilla paikkakunnilla vastaavanlaisia yhteistyötahoja ei vielä ole ja niissä varaamme tarvittaessa hotellimajoituksia perheille. Työt tehtyäni nousin ylös laittamaan vieraillemme aamiaista ja lähdimme yhdessä viettämään päivää Linnanmäelle.
Keskiviikkona söimme vielä aamiaista vieraiden ja siitä he suuntaisivat kotia kohden. Itsellä oli puolilta päivin kunnia saada toimia näytönarvioijana ja minulla oli Teamsin kautta mielenkiintoinen arviointikeskustelu. Itselläni on kauppatieteiden maisterin ja ekonomin tutkinto ja olen monesti pohtinut, pitäisikö sitä itsekin lähteä opiskelemaan sosiaalista alaa. Työssäni opin jatkuvasti uutta mutta teoria jää useasti uupumaan.
Tämän viikon Voimakassi päivä siirtyi torstaille ja samalla yritin löytää valopalloja tuleviin hautajaisiin. Kotiin tullessa pakkasin kuusi Voimakassia ja kerkesin viemään ne postiin, ennen kuin olin lupautunut hakemaan kummityttöni päiväkodista.
Perjantaina tapasin aamulla yhteistyökumppaniamme ja pohdimme mitä kivaa voisimme keksiä perheille kesällä. Kotiin tullessani avasin koneen ja varasin yhdelle perheelle risteilyn parin viikon päähän, selvittelin matkatoimiston käytäntöjä apuvälineiden kanssa, kirjoitin muutaman päivityksen, maksoin laskuja ja soittelin perheelle, joka toivoi keräyksellä taloudellista tukea.
Viikonloppu meni flunssan kourissa. Sunnuntaina olisi ollut tarkoitus käydä syömässä yhden perheen kanssa mutta suunnitelmat muuttuivat päiväksi sohvalla ja vasta illalla jaksoin koneelle kirjoittamaan viikon päiväkirjan valmiiksi. Ensi viikkoon toivottavasti paremmilla energioilla.
Alexandra / we4you
Viikko 22
Maanantaina pääsin ulkoilemaan, koska sunnuntaina olin saanut hoidettua työtehtävät ajan tasalle. Kotiin tultuani kirjoitin tsemppikirjeen Flying Tiger Copenhagenin henkilökunnalle, sillä edessä oli todella jännittävä viikko. Kaikissa myymälöissä kerättiin tämän viikon ajan varoja we4you:n toiminnalle. Kampanjaa varten oli tehty suuri työ ja hyvät suunnitelmat.
Kun kirje oli lähetetty, lähdin hakemaan suruvalittelukimppua yhdelle perheelle. Matkalla perheen luokse annoin omille tunteilleni tilaa ja annoin kyyneleitten tulla. Savuttuani perille oli oloni hyvin tyyni. Hautajaisurakoitsijan oli tarkoitus tulla mukaani, mutta sairaustapauksen vuoksi menin yksin. Onneksi minulla on jo kokemusta hautajaisjärjestelyistä, joten saimme hyvin käytyä kaikki oleellisimmat asiat läpi. Kolme tuntia vierähti muistotilaisuutta ja hautajaisia suunnitellessa. Tuntui hyvältä pystyä auttamaan konkreettiset, kun suruista suurin oli astunut perheen taloon.
Tiistaina oli tullut useampi Voimakassi toive, joten lähdin jälleen kaupoille. Kauppareissun aikana sain hoidettua myös yhden syöpää sairastavan tytön syntymäpäiville pomppulinnan ja tilattua toiselle nuorelle hänen toivomansa sähköskootin, jota ei kaupasta löytynyt. Iltapäivällä oli jälleen todella tunteikas kohtaaminen, kun ajoin tapaamaan Joanna läheisiä ensimmäistä kertaa hänen kuolemansa jälkeen. Istuimme Joannan huoneen lattialla, juttelimme rauhassa ja annoimme myös hiljaisuudelle tilaa. Perhe oli tehnyt todella kauniin muistopöydän, johon oli kerätty rakkaimmat kuvat ja muistoesineet Joannan elämän ajalta. Perheen luona vierähti muutama tunti ja tällä kertaa annoin surulle tilaa kotimatkalla.
Keskiviikko aamulle oli varattu tärkeä puhelu, jonka aikana keskustelimme palliatiivisesta hoidosta ja mietimme minkälaista tukea perheet saattavat kaivata kuoleman jälkeen. Olen kiitollinen, kun pääsen juttelemaan ammattilaisten kanssa ja sitä kautta saan uutta näkökulmaa myös omaan työhöni. Päivällä hoidin tulevien hautajaisten varauksia ja tein kolme lahjoitusta perheille. Yhdelle perheelle lähti taloudellista tukea syöpähoitojen aloituksen myötä tulleisiin muutoksiin, toiselle perheelle lähti apua liikuntavälineeseen ja kolmannelle lahjoitimme majoituskulut ulkomaan syöpähoitojen ajaksi. Iltapäivällä sain Voimakassit postiin ja juttelin pitkän puhelun lapsensa menettäneen äidin kanssa.
Torstaina suuntasin auton kohti Turkua, minne lähdin viemään reippauspalkintoja. Ajomatka meni puhuessa hautaustoimiston kanssa, sillä siunaustilaisuuden ajankohta tuotti hieman päänvaivaa. Lopulta kaikki saatiin ratkaistua ja ruotsinkielisen papin löytäminen oli enää ainut puuttuva palanen. Tyksissä otettiin lahjoitukset ilolla vastaan ja kotimatkalla poikkesin viemässä kakun yhteen Flying Tiger Copenhagenin myymälään, jossa tehtiin upea työtä kampanjan eteen. Kotona odotti vielä muutama hoitamaton asia ja sitten lähdin tyttäreni kevätjuhliin.
Perjantaina julkaisin keräyksen aamusta Linkkariin ja menin kaupoille hakemaan tuliaisia. Sieltä suuntasin Mikkeliin tapaamaan poikaa, joka juuri oli siirtynyt palliatiiviseen hoitoon. Vastaanotto oli mitä ihanin ja pohdimme yhdessä pojan toiveita. Pojalla oli valtavasti tietoa monesta eri asiasta ja opin itsekin paljon uutta. Saimme raamit hänen toiveilleen ja niitä pääsette myös pian seuraamaan. Kotimatkalla soittelin yhdelle perheelle, joka toivoi visiittiä kotieläintilalla. Se järjestyi yhdellä puhelinsoitolla. Sain myös keräyksen julkaistua muihin sosiaalisen median kanaviin ja ehdin ajoissa tyttäreni kevät juhliin.
Lauantaina sain pojan ensimmäisen toiveen toteutettua ja siitä lähdimme tytärpuoleni ylioppilasjuhliin. Ylioppilasjuhlat ovat suuri merkkipaluu nuoren elämässä ja ylpeänä juhlimme uutta ylioppilasta. Kotiin tulessa kävin läpi somea ja vastailin viesteihin. Keräys oli lähtenyt hyvin käyntiin.
Sunnuntaille olin varannut muutaman tunnin kirjoittelulle ja vastasin pariin kiireelliseen sähköpostiin. Sen jälkeen oli vuorossa iso kasa kotitöitä, sillä ensi viikolla saamme ihania vieraita.
Alexandra / we4you
Viikko 21
Maanantaina ajatukset olivat kahdessa perheessä, joissa tilanne lapsen osalta näytti lohduttomalta. Jäljellä olevien päivien määrää on mahdotonta ennustaa ja oma hartain toive oli, että lähtö olisi rauhallinen. Oman lapsen menettäminen tuntuu aina niin julmalta ja epäreilulta. Haluan itse olla vanhempien tukena ja tavoitettavissa aina kun heistä siltä tuntuu. Ajatukset siirtyivät kuitenkin nopeasti tehtäviin, joita oli melkoisesti. Järjestin yhdelle perheelle Ruotsin risteilyn kesäksi, toinen perhe tulee Helsinki lomalle kesäkuussa, kirjoitin keräystekstiä ja päiväkirjaa ja illalla huomasin ruokailuni rajoittuneen kahviin ja suklaaseen.
Tiistai aamu alkoi palaverilla yhden uuden yhteistyön tiimoilta. Ajatus oli hauska mutta yritys olisi tarvinnut paljon apua projektin toteuttamisessa. Itse koen, että haluan antaa oman panokseni lapsille, nuorille ja heidän perheillensä. Apu perheille on aina minun prioriteettini numero yksi ja siksi tämä projekti sai jäädä vielä hautumaan. Siitä menin kaupoille hankkimaan Voimakasseihin yllätyksiä ja kävin kotona pakkaamassa ne valmiiksi postia varten. Yhden toimitin suoraan Lastensairaalalle nuorelle tytölle, joka on tullut pitkän matkan päästä kantasolusiirtoon. Äidin kanssa vierähti melkein tunti, kun kävimme läpi heidän matkaansa tähän pisteeseen. Sovimme, että mietimme tytölle yllätystä, kun he seitsemän viikon päästä toivottavasti pääsevät lähtemään kotiin.
Olimme saaneet hakemuksen perheestä, joka oli hiljattain menettänyt 1-vuotiaan poikansa ja äidille pyydettiin päivää, jossa häntä hemmoteltaisiin. Tämä saatiin järjestettyä keskiviikolle ja ajoin hakemaan äitiä perheen kotoa. Ensin äiti pääsi hierontaan ja sillä aikaa kävin hakemassa meille picnic lounasta. Päivä oli mitä kaunein, kun istahdimme äidin kanssa Kaivopuistoon syömään ja oleilemana. Muutama tunti vierähti hujauksessa, keskittyen vain tähän hetkeen. Iltapäivällä vanhemmat pääsivät vielä kahdestaan syömään. Parasta oli nähdä äidin vilpitön kiitollisuus ja hymy, joka liian pitkään oli ollut kadoksissa.
Torstaina kaikki oli valmista Juuson keräystä varten, jonka julkaisin heti aamusta LinkedIniin. Joka kerta on yhtä jännittävää, kun kyseessä on lapsen unelma, johon ollaan keräämässä varoja. Päivällä kävin läpi sähköposteja ja lahjoituksia sekä puhuin yhden uuden perheen kanssa, jossa pojalla on aloitettu palliatiivinen hoito. Iltapäivällä sain puhelun Edvinin isältä, jossa hänen kertoi pojan menehtyneen yllättäen tiistai iltana. Sovimme isän kanssa, että menen heidän luoksensa käymään ensi viikolla. Oma sydän särkyi perheen puolesta ja illalla kotona paloi kynttilä pojan muistolle.
Perjantaina sain aamusta suruviestin Joannan äidiltä. Sovin hautauskuljetuksen kanssa yksityiskohdat ja he ottivat perheeseen yhteyttä. Itse kaipasin luontoon ja lähdin pitkälle kävelylle. Molemmat perheet olivat mielessä ja perjantai meni suuren surun tahdittaman.
Viikonloppuna oli paljon ohjelmaa, mutta pääkipu vei jälleen sängyn pohjalle. Sunnuntaina oli kerääntynyt pitkä lista tehtävää, joten vietin koko iltapäivän koneella. Viimeisen lahjoituksen sain matkaan kahdeksalta illalla. Tyytyväisenä menin nukkumaan, sillä maanantaina ei tulisi olemaan kiire ja edessä olisi tärkeä päivä, johon halusin pysty keskittymään sen vaatimalla tavalla.
Alexandra / we4you
Viikko 20
Maanantai valkeni jälleen kauniissa auringonpaisteessa ja ulkona oli kesäinen ilma. Aikaa ei ollut kävelylle, sillä tämän viikon käytännönasiat piti hoitaa pois alta maanantain aikana. Voimakasseja oli listalla neljä kappaletta ja yksi hoitojenlopetus paketti piti saada hankittua ja postitettua eteenpäin. Näiden parissa vierähti aamupäivä ja iltapäivällä sain tehtyä muutaman lahjoituksen ja kirjoitettua edellisen viikon päiväkirjan. Illalla oli vuorossa reissu pitkästä aikaa oman perheeni kanssa.
Tiistaina olin saanut liikuttavan kiitosviestin leukemiaa sairastavan Matiaksen äidiltä. Hän halusi kertoa kuinka tärkeää työtä we4you tekee ja liitti viestiin vielä suloisimman kuvan. Tämä viesti merkitsee itselle valtavasti ja teki päivästäni entistäkin paremman. Muuten hoidin muutaman kiireellisen tehtävän ja sain iloita kiireettömyydestä, joka omassa arjessa on kevään mittaan ollut useasti kadoksissa.
Keskiviikkona olin lupautunut hoitamaan pari puhelua liittyen yhden lapsen hautajaisiin ja halusin puhua puhelut rauhassa. Hautausurakoitsija kertoi löytäneensä oikeanlaisen arkun, jonka saisi heti. Sovimme, että hän yrittää parhaansa mukaan vielä löytää perheen toivoman arkkuhautapaikan. Iltapäivällä kävin läpi valtavan määrän Facebookissa järjestettyjä syntymäpäiväkeräyksiä ja kävin onnittelemassa sankareita. Nämäkin lämmittävät aina valtavasti.
Torstaina viestittelin muutaman perheen kanssa ja jäin miettimään perheiden tarinoita. Jokaisen perheen tarina on täysin ainutkertainen ja täynnä iloa ja surua. Silti lapsen vakava sairaus muuttaa lähes kaiken, ja ihmiset jäävät liian monesti yksin hätänsä kanssa. Itse koen olevani etuoikeutettu saadessani myötäelää perheiden tarinoita ja omalta osaltani helpottaa edes pienesti heidän taakkaansa, joka muutenkin on kohtuuttoman suuri. Lisäksi koen tärkeäksi sanoittaa perheiden tarinoita, sillä niin saadaan heidänkin ääni kuuluviin.
Perjantaina to-do listani seuraavalle viikolle sai taas pari tehtävää ja lista alkoi olemaan melko pitkä. Neljä päivää ilman läppäri sai aikaan jo pientä levottomuutta. Huomasin itsessäni sen, etten ole oikein hyvä sietämään tylsyyttä ja joutilaisuutta. Tätä taitoa pitäisi varmaan jotenkin alkaa hiomaan. Niinpä päätin listata kaikki lehtijutut, jotka löysin viimeisiltä vuosilta ja matkata ajatuksissa menneeseen. Tässä vielä teillekin.
Lehtijuttuja:
https://www.lansi-savo.fi/paikalliset/5800316
https://www.esaimaa.fi/paikalliset/5602919
https://www.is.fi/perhe/art-2000008892123.html
https://www.is.fi/perhe/art-2000009389131.html
https://www.is.fi/perhe/art-2000009283555.html
https://www.is.fi/perhe/art-2000008993978.html
https://www.is.fi/perhe/art-2000009069996.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/6-vuotias-sofia-sairastaa-parantumatonta-syopaa-aiti-haluaa-toteuttaa-lapsensa-viimeiset-toiveet-emme-tieda-mita-huomenna-tapahtuu/8104092
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/6-vuotias-veeti-sairastaa-parantumatonta-syopaa-nyt-perhe-valmistelee-pojan-saattohoitoa-pelkka-ajatus-repii-sydameni-kappaleiksi/8220282
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ecc9e60b-a876-40fb-b51e-ccd69032c440
https://skijyvaskyla.fi/kilpailut/vappusatanen/
Viikonloppu sujui rauhallisissa tunnelmissa ja sain akkuja hyvin ladattua. Ensi viikolla onkin sitten luvassa vaikka ja mitä.
Alexandra / we4you
Viikko 19
Maanantai aamuna kastoin kalenterin läpi ja koko viikko oli täyteen nakutettu tapaamisia ja tekemistä. Päiviin oli varattu palavereita, tapaamisia, puheluita, videon tekemistä, yhteistyökumppaneiden ihania projekteja sekä kirjoittamista. Maanantaina aloitimme Kultajousen kanssa huikean äitienpäivä kampanjan. Innolla odotan mitä kaikkea tämä yhteistyö tuo tullessaan. Toisen yhteistyökumppanin kanssa olimme sopineet äitienpäivä arvonnasta ja kirjoitin tekstit ja otin kuvat. Myös edellinen kuukausi piti saada niputettua. Listauksia tehdessäni tulee aina erityisen hyvä olo, sillä niissä konkretisoituu kaikki se mitä kuukauden aikana tuli tehtyä. Moni perhe saa we4you:n kautta apua, kun sitä tarvitsee ja apumme on todella monipuolista. Ilta meni puhelimen kanssa sohvalla ja sain mm. tilattua sairaalaan äitienpäiväksi suklaita, tehtyä päivityksen ja käytyä ig:n viestiboksin läpi.
Tiistaina sain hyviä uutisia, kun yhden perheen syöpä matka sai onnellisen lopun. Perhe toivoi pääsevänsä risteilylle juhlistamaan tätä. Varasin heidän perheelleen matkan tulevaksi kesäksi. Päivällä kuvasimme koulutusmateriaalia tulevaa kampanjaa varten. Iltapäivän palaverista ajelin vauhdilla hakemaan poikaani esikoulusta, ja kotona odotti vielä useampi homma. Työpäivä venyi kahdeksaan, kun yritin pitää työtilanteen ajan tasalla.
Tällä viikolla Voimakassit siirtyivät keskiviikolle. Kaunis ilma houkutteli ulos nauttimaan keväisestä auringonpaisteesta. Luonto alkaa vihdoin heräilemään eloon ja linnunlaulu rentouttaa. Kevät on ehdottomasti vuodenajoista paras ja lenkkipolulta saa mukaan kukkia ilahduttamaan työntekoa. Siitä lähdin kaupoille pitkän listan kanssa ja etenkin suosikkijuoman Primen löytäminen toi tällä kertaa oman haasteensa. Iltapäivällä kuusi Voimakassia lähti matkaan.
Torstaina sain yhteydenoton KYSistä potilaasta, joka on siirtynyt palliatiiviseen hoitoon. Juttelin äidin kanssa tovin ja sovimme, että lähden perheen luona käymään piakkoin. Poika saa kolme toivetta ja kesällä on tarkoitus järjestää hänelle useampi hieno reissu ja kokemus. Siitä taas kaupoille hakemaan lahjoja seuraavan päivän unelmaa varten ja iltapäivällä oli luvassa kokousta yhteistyökumppanin kanssa. Illalla tapasin uuden sydämen saaneen Aatu pojan äidin. Saimme ihailla ulkona auringonlaskua ja vaihtaa rauhassa kuulumisia pitkästä aikaa. Ilta oli täydellinen ja jälleen tunsin suurta kiitollisuutta, että saan kulkea monen perheen matkassa mukana.
Perjantai aamusta lähdin ostoksille hakemaan tarjoiluja viisivuotiaan pojan unelmaa varten. Olin varannut perheelle jahdin, jonne mukaan lähti iso määrä sukulaisia. Toiveena oli täytettyjä sämpylöitä ja pieni paniikki alkoi nousemaan, kun niitä ei löytynyt yhdestäkään suuresta marketista eikä kahdesta kahvilastakaan. Juoksuaskelin menin hakemaan sämpylä tarpeet ja kurvasin vauhdilla kotiin, jossa kokosin 15 sämpylää. Auto täynnä tavaraa, ehdin ajoissa paikalle. Jahdilla järjestin lahjanurkkauksen, tarjoilut ja koristelut. Toivotin 13 hengen seurueen tervetulleeksi ja unelma oli valmis alkamaan auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Kiireenvilkkaa ajoin hakemaan kakkua ja kukkia, jotka toimitin Ronald McDonald talolle. Talolla minut otettiin halauksien kera vastaan ja vaihdoimme pikaisesti kuulumiset. Matka jatkui takaisin satamaan, jossa vastaanotin matkalaiset meriseikkailun jälkeen. Siitä menimme vielä yhdessä lounaalle. Iltapäivällä kävin läpi sähköposteja ja kirjoitin päivityksiä.
Lauantaina oli listalla enää muutama työasia, joten sain nauttia ensimmäisestä kunnon kesäpäivästä parhaassa seurassa perheeni kesken. Inboksiin oli tullut muutama koskettava viesti, jossa ihmiset myötäelävät toistensa tarinoita ja haluaa lähettää kiitosta ja hyvää energiaa sitäkin kautta. Näistä olen aina todella kiitollinen.
Sunnuntaina viettiin äitienpäivää ja itse sain aamiaisen sänkyyn ja ihania lahjoja. Siitä menin poikani koristreeneihin, jossa äidit pelasivat lapsiaan vastaan. Tämä oli todella hauska kokemus ja vuodessa omasta pojastani on tullut jo kova vastus. Illalla saimme vieraita ja söimme hyvin. Viikko oli todella intensiivinen ja työtahti kova, silti kerkesin tekemään kaiken sovitun ja siitä tulee voittaja olo.
Alexandra / we4you
Viikko 18
Viikot tuntuvat toistavan toisiaan, joten ajattelin kirjoittaa viimeisistä unelmista, jotka ovat we4youn toiminnan ydintä. Näitä unelmia toteutan parantumattomasti sairaille lapsille ja nuorille. Perheiden matkassa kuljetaan yleensä unelman toteuttamisesta sairauden loppuvaiheeseen ja pitkään vielä kuoleman jälkeenkin. Perheelle annetaan kolme toivetta ja nämä voivat olla mitään. Rohkaisen koko perhettä kertomaan avoimesti omista unelmista. Usein vastaus on, että en tiennyt voivani toivoa sellaista. Vielä ei ole tullut vastaan toivetta mitä ei olisi ollut mahdollista toteuttaa. Toiveiden pohjalta aletaan rakentamaan unelmia. Välillä perheet tarvitsevat hieman kannustaa unelmoinnissa ja unelmakartta on oiva tapa saada ideoita ja ajatuksia. Toiveitakin saattaa tulla ripotellen. Usein toiveena on päästä perheen kanssa ulkomaille. Vakavasti sairailla lääkärit asettavat rajat sille, mihin voi lähteä.
Palliatiiviseen hoitoon siirryttäessä perheen voimavarat on kulutettu melkein loppuun. Sairaus on tehnyt suuren loven talouteen, ja perhettä on kohdannut elämän suurin kriisi. We4you:n kautta perheet saavat tarvittaessa apua myös taloudelliseen tilanteeseen. Koen tärkeäksi antaa konkreettista apua asioihin, jota auttavat jaksamaan. Myös unelmien tehtävä on luoda iloa ja mukavia kokemuksia koko perheelle.
Oma elämänkatsomukseni on mennyt uusiksi työni myötä. Elän elämää kuoleman varjon kanssa ja kuolema on vahvasti läsnä viikoittain. Se ei kuitenkaan saa näkyä silloin, kun näitä unelmia toteutetaan. Unelmat ovat aina ainutkertaisia ja oma tavoitteeni on, että jokainen asia ylittää odotukset.
Parantumattomasti sairailla tarina valitettavasti päättyy. Kuoleman kohdanneet perheet tarvitsevat yleensä paljon apua käytännön asioissa. Yksilöinä ja yhteisönä pystymme auttamaan myös suurimman surun keskellä. Olen ollut mukana lukuisissa hautajaisissa ja jokainen on kouraissut syvältä. Silti en pelkää kohdata surua ja surevia ihmisiä. Vaikka kuolema on aina äärimmäisen surullinen osa elämää, uskon vahvasti, että hyvästit eivät ole lopulliset. Mielessäni on lasten hautausmaa ja kannan heidän muistoaan aina. Vanhempien suurin pelko on, että heidän lapsensa unohdetaan. Haluan omalta osaltani kertoa jokaisen tarinan joka sen haluaa jakaa. Myös we4you:n yhteisö on tarjonnut monelle vertaistukea ja myötätuntoa sekä empatiaa.
Visioni we4youn tulevaisuudesta on se, että yhdenkään vakavasti sairaan lapsen unelma ei jäisi toteuttamatta. Jokainen, joka on mukana tukemassa we4you:n toimintaa on myös mukana mahdollistamassa näitä unelmia, joissa vain taivas on rajana.
Alexandra / we4you
Viikko 17
Sunnuntaina saavuin jo aikaisin sateiseen Parisiin. Lento meni nopeasti puhelinta selaillessa ja sain käytyä rauhassa läpi kaikki viestit sekä sähköpostit. Yhteydenottoja tulee useasta eri kanavasta; on messenger, instan sekä linkkarin inboxit, suorat sähköpostit, hakemukset, tavalliset viestit ja WhatsApp viestit. Jos haluaa pysyä ajan tasalla, täytyy eri yhteydenottokanavia selailla useamman kerran päivässä. Silti jokin viesti voi mennä ohi ja siksi hakemuslomake on paras tapa ottaa yhteyttä.
Pariisin reissun tarkoitus oli toteuttaa Jessican unelma ja jokaiselle päivälle oli luvassa paljon ohjelmaa. Sunnuntaina kiersimme nähtävyyksiä, söimme hyvin ja Jessica pääsi vielä ostoksille. Maanantaina lähdimme jo varhain Disneylandiin, jonne oli tunnin taksimatka. Disneylandissä riitti väkeä tungokseen asti vaikka taivaalta satoi vettä. Päivän aikana tuli koettua neljä eri elämystä, sillä jonot saattoivat olla yli tunnin mittaisia. Päivä oli hieno, mutta jonot ja sade verotti tunnelmaa. Tiistaina ehdittiin vielä jokiristeilylle ja kaupoille ostamaan tuliaisia, ennen lentokentälle lähtöä. Reissu oli kaikin puolin ikimuistoinen ja opettavainen, sain monta vinkkiä tulevia reissuja varten
Keskiviikkona oli ihana herätä omassa kodissa. Unelma antoi valtavasti iloa myös itselleni ja parasta on, kun ääneen lausuttu unelma sitten tapahtuu ja unelmat käyvät toteen. Paljon oli jälleen hommia rästissä, joten päivä meni koneen äärellä.
Torstaina koin tekemisen iloa ja se on hyvin vapauttava tila. Sain asiat jälleen ajan tasalle ja yksi uusi perhe otti yhteyttä. Puhtaalta pöydältä oli hyvä alkaa suunnitelmaan uutta unelmaa. Kun osaa ottaa omaa tilaa, alkaa sisäisestä maailmasta löytyä erilaisia sävyjä ja silloin luovuus myös pääsee valloilleen.
Perjantaille oli sovittu muutama tapaaminen ja useampi asia oli hoidettavana, mutta aikaa rajallisesti. Iltapäivällä aika kävin niin vähiin, että piti keksiä ratkaisu, miten saada yksinhuoltajalle ruokaa sairaalaan. Hän oli saapunut Helsinkiin jo melkein kuukausi sitten ja rahaa ei enää ollut ruokaan. Tilasin Woltilla ruokakasseja äidille ja hän sai ne näppärästi suoraan perille asti. Välillä on hyvä joutua miettimään asioita hieman eri näkökulmasta, sillä silloin keksii uusia tapoja, joilla helpottaa omaa tekemistä huomattavasti. Siitä suuntasin risteilylle viikonlopuksi toteuttamaan yhtä unelmaa. Sunnuntaina kun tulin kotiin oli energiat niin vähissä, että suuntasin päiväunille ja vappuaatto meni hyvin rennoissa tunnelmissa. Kaksi reissua viikkoon verotti todella paljon, mutta tämä viikko jää erityisenä mieleen.
Alexandra / we4you
Viikko 16
Viikko alkoi innostuneissa tunnelmissa. Kalenterissa oli monta merkintää ja luvassa useampi mielenkiintoinen tapahtuma. Maanantai lähti käyntiin Medipulssin yhteislahjoituksella. Kävin kaupoilla ostamassa sisältöä 22 Voimakassiin ja kokosin ne kotona. Siitä suuntasin paperittomien keskukseen Helsinkiin. Voimakassit otettiin kiitollisena vastaan ja ne jaettaisiin eteenpäin vakavasti sairaille paperittomille lapsille ja nuorille. Tätä kohderyhmää emme tavoittaisi ilman keskuksen apua ja lahjoituksesta tuli itsellekin hyvin kiitollinen olo.
Tiistaina nautin aurinkoisesta aamupäivästä ja suuntasin ulkoilemaan sekä puhumaan puheluita. Siitä lähdin kaupoille ja etsimään Jonskulle valkoista taistelukalaa. Vantaalta löytyi liike, joka oli saanut Thaimaasta erän valkoisia taistelukaloja. Siitä ajelin Jonskulle muutaman muun yllätyksen kanssa. Parasta on saada toteuttaa toiveita, jotka tuovat paljon iloa.
Keskiviikkona oli kotipäivä ja tein useamman lahjoituksen ja kirjoitin muutaman päivityksen. Iltapäivällä minulle oli mielenkiintoinen palaveri ja jos se toteutuu, tulee we4you saamaan paljon lisää näkyvyyttä tulevaisuudessa.
Torstaina sain viestiä tytöstä, jolla syöpä on levinnyt ja aikaa enää hyvin vähän. Lääkärikäynnin yhteydessä oli tullut esille toive kylpylälomasta ja se pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian. Lisäksi toiveissa oli spa-hoitoja ja herkkuja hotellihuoneeseen. Soitin yhteen isoon kylpylään, mutta siellä ei voitu tehdä laskutussopimusta päivän varoitusajalla. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan lahjakortin, jolla sain maksettua majoituksen, hoidon ja ruokailut. Itse olin menossa Tampereelle seuraavana päivänä, joten en pääsisi Turkuun koristelemaan huonetta. Onneksi sain vapaaehtoisen hoitamaan tämän ja Flying Tiger Copenhagen lahjoitti koristeet ja herkut. Yhteisvoimin tämä unelma meni maaliin ja saimme vuorokaudessa unelman toteutettua. Tällaiset unelmat ovat tämän työn tärkein osa ja niiden on onnistuttava, muuta mahdollisuutta ei ole.
Perjantaina herätyskello soi 5:30 ja vuorossa oli Tampereella järjestettävä surukonferenssi. Olin paikalla jo ennen yhdeksää ja vastassa minua oli edesmenneen Sylvi tytön isä Toni. Olimme sopineet osallistuvamme yhdessä konferenssiin. Edessä oli useampi mielenkiintoinen ja samalla hyvin raskas luento kuolemasta. Itseäni kosketti etenkin luento itsemurhista. Aihe on todella vaikea ja tilastoja itsemurhista oli järkyttävä katsoa. Vuoden 2021 tilastoissa on itselleni rakas ihminen. Tarinamme sai alkunsa vuonna 2017, kun toteutimme hänen tyttärensä viimeistä unelmaa Rovaniemellä. Tyttö kuoli syöpään pari viikkoa unelman toteutuksen jälkeen ja meidän ystävyytemme syveni. Perheeseen syntyi suloisin poika ja sain kunnian toimia kummitätinä. Olimme säännöllisesti yhteydessä ja perhe kävi luonani kesäisin lomalla. Äiti oli myös useasti mukana auttamassa eri tempauksissa. Tiesin hänen kamppailevan surun ja ikävän kanssa ja sen, että hänen elämänsä oli välillä yhtä vuoristorataa. Lähes viisi vuotta kerkesimme tuntea toisemme ja soittelimme viikoittain. Kunnes eräänä tiistaina sain puhelun, jossa kerrottiin hänen riistäneen henkensä. Uutinen hänen itsemurhastaan tuli minulle ja hänen lähipiirillensä täytenä yllätyksenä. Itse pohdin, että hänen ikävä ja tuskansa olivat niin suuria, ettei hän enää pystynyt elämään niiden kanssa. Pohdin myös, olisinko minä voinut tehdä jotain toisin tai osannut auttaa häntä paremmin? Luento toi esiin monta näkökulmaa ja ajatuksen siitä, että voimme vain yrittää parhaamme ja se riittää. Omat arvoni ja maailmankuvani muuttui ystäväni kuoleman jälkeen.
Lauantaina hoidin yhden kiireellisen lahjoituksen ja iltapäivällä pakkailin jo laukkuja valmiiksi tulevaa Pariisin reissua varten. Lento lähti aikaisin sunnuntai aamuna. Tästä lisää ensi viikon päiväkirjassa.
Alexandra / we4you
Viikko 15
Maanantaina toteutui Jonskun unelma helikopterilennosta. Päivä oli mitä kaunein ja Helsinki Citycopter oli järjestänyt kaiken viimeisen päälle. Kokemus oli perheelle huikea ja mahtavan yhteistyön avulla unelma helikopterilennosta saatiin toteutettua muutamassa päivässä. Omat verkostot ovat kasvaneet viime vuosien aikana ja olen tavannut ihmisiä, joilla on sydän kultaa ja halu auttaa lyhyelläkin aikataululla.
Tiistaina koitti arki ja koti rauhoittui. Paljon oli tehtäviä, jotka piti saada tehtyä. Olin saanut illalla videon edesmenneestä Lumi tytöstä ja sen katsominen kouraisi syvältä. Video tiivistää pienen tytön elämän syntymästä kuolemaan. Tytön elämä oli niin täynnä rakkautta, iloa sekä kauneutta ja se paistoi jokaisesta kuvasta. Liikutuksen kyyneleet nousivat silmiin ja samalla myös tunne elämän epäreiluudesta. Sitä ei vain voi käsittää, että yhdessä hetkessä luodaan muistoja ja seuraavassa hetkessä toista ei enää ole olemassa tässä maailmassa.
Keskiviikon olin pyhittänyt ostoksille. Kolmannen myymälän kohdalla tärppäsi ja löysin yhden pojan toivomat Playstation pelit. Voimakasseja oli lähdössä yhteensä kahdeksan kappaletta, joten menin vauhdilla kaupasta toiseen. Iltapäivällä oli vuorossa omaa aikaa ja toinen hypnoosikerta.
Torstaina minulla oli aamusta sovittu palaveri Ronald McDonald talolla. Oma työni on ajoittain yksinäistä ja koen arvokkaana tutustua ihmisiin, jotka tekevät vastaavanlaista työtä. Pari tuntia vierähti vauhdilla ja pohdimme miten voimme yhdistää voimamme ja olla paremmin perheiden tukena. Yhdessä pystymme tuomaan suuremman avun sitä kaipaaville perheille ja tavoittamaan useamman perheen. Iltapäivällä kävin vielä sairaalalla tapaamassa pientä tyttöä, jolla oli uusinut leukemia. Tyttö sai kauan toivomansa prinsessamekon ja hän oli silmin nähden liikuttunut tästä lahjasta. Pienien toiveiden toteutuminen tuo välillä valtavaa iloa.
Perjantaina vein poikani lentokentälle ja lähdin ajelemaan kohti Jyväskylää. Edellisten viikkojen aikana olin ollut paljon yhteyksissä Lumin äidin kanssa ja sovimme näkevämme jo perjantaina. Kohtaamisessa oli jotain hyvin erityistä. Välitön yhteys löytyi saman tien ja tuttu ääni sai persoonan muodon. Iltapäivä vierähti vauhdilla ja kävimme koristelemassa paikan jossa Lumin muistotilaisuus pidettäisiin.
Lauantaina oli suuren surun päivä, kun Lumi haudattiin. Aurinko lämmitti kirkon ulkopuolelle kerääntynyttä hautajaissaattuetta. Kirkkoon mennessä tunnelma oli surun murtama, kun ihmiset saapuivat jättämään hyvästejä Lumille. Siunaustilaisuus oli kaunis ja sitä sävytti liikuttavat kappaleet ja muistot pienestä tytöstä. Tämä maailma sai kunnian kantaa pienen hetken kauneinta Lumia ja nauttia kaikesta rakkaudesta, jota hän tänne mukanaan toi. Itse koen olevani etuoikeutettua saadessani tutustua hänen elämäänsä ja hänen sydämelliseen äitiinsä.
Sunnuntai meni ulkoillessa ja lasten kanssa touhutessa. Teki hyvää saada pysähtyä päiväksi ja pohtia kaikkea sitä mitä tuli edellisen viikon aikana koettua.
Alexandra / we4you
Viikko 14
Viime viikolla tuntui, että olen ajantasalla työasioissa ja maanantaina olikin täysin päinvastaiset tuntemukset. Otin autosta tärkeän palaverin KYSin lääkärin kanssa, samalla kun ajoin Helsinkiin katsastamaan juhlatilaa. Tänä vuonna yhdistys täyttää 10 vuotta ja olen pikkuhiljaa alkanut miettimään mahdollisuutta juhlistaa tätä. Olo on hieman ristiriitainen, sillä se vie paljon aikaa ja koen sen olevan pois perheiltä. Toisaalta olisi hienoa juhlistaa tätä merkkipaalua ja tapahtuman kautta olisi mahdollista kerätä varoja toiminnalle.
Kerkesin ajoissa juhlatilaan, joka oli todella hienon näköinen ja siitä suuntasimme suunnittelupalaveriin. Iltapäivällä toteutui palliatiivisessa hoidossa olevan tytön unelma poniratsastuksesta. Unelmien parissa tunnen olevani työni ytimessä. Mikään ei voita sitä näkyä, kun lapsi nauttii, yllättyy ja ylittää itsensä sekä kokee onnistumisia.
Tiistaina moni roikkumaan jäänyt asia meni yllättäen maaliin. Tämä piristi tunnelmaa kummasti. Päivällä oli muutaman Voimakassin vuoro ja kävin kaupasta hakemassa Jonskulle samalla pari yllätystä. Siitä suuntasin Keravalle viemään yllätyksiä perille. Jonsku oli juuri nukahtanut, kun saavuin hänen kotiinsa ja jäin vaihtamaan kuulumisia hänen perheensä kanssa. Puhetta tuli Jonskun toiveesta saada korvakorut ja lupasin yrittää järjestää heille kotiin henkilön, joka tekisi reiät korviin. Tämä onnistui yhdellä puhelinsoitolla ja Kultajousen kanssa sovittiin toimenpide heti seuraavalle päivälle.
Keskiviikkona oma esikoinen täytti 15-vuotta. Elämää ei koskaan pidä ottaa itsestään selvyytenä ja siitä työni antaa päivittäin muistutuksia. Jokainen päivä on todellinen lahja ja uskomatonta on ajatella, että oma poikani on jo nuori miehen alku, joka on kasvanut pituudessa ohitseni. Aamulla juhlistimme häntä perheen kesken aamiaisella ja siitä lähdin jälleen kaupoille. Torstaille oli sovittu pääsiäistempaus Tampereen yliopistolliseen sairaalan ja lista hankittavista lahjoituksista oli pitkä. Kotona pakkasin tavarat valmiiksi ja sitten lähdin jälleen Jonskun luokse. Menimme yhdessä toteuttamaan toiveen korvakoruista ja toimenpide ei kuulemma tuntunut miltään. Tyttö sai toivomansa keltaiset korvakorut ja jälleen oli hienoa saada yhdessä unelmat käymään toteen.
Torstaina pakkasin auton ja lähdin ajamaan kohti Tamperetta. Siellä oli vastassa Juhlaprinsessa, SuperSam ja yksisarvinen; missiona luoda hymyjä ja tuoda pääsiäistä osastoille. Mukaan tuli myös Eero Herranen, jonka kanssa juttu oli luistanut, vaikka emme koskaan olleet vielä kasvotusten tavanneet. Kaikki olivat mukana suurella sydämellä ja halusivat antaa oman panoksensa hyvän tekemiseen. Kiersimme tapaamassa useita potilaita eri osastoilla, ja meidät otettiin hymyssä suin vastaan. Parasta oli pieni poika, joka ei saanut ihastunutta katsettaan irti prinsessasta ja tyttö, joka huudahti, että hänen suurin toiveensa oli nähdä oikea yksisarvinen. Useita tunteja vierähti hujauksessa ja yllätys oli todella onnistunut. Sovimme, että jatkossa toteutamme näitä lisää ja kotimatka meni puhelimessa.
Perjantaina heräsin kovaan migreenin, eikä ulkoilukaan auttanut oloon. Yritin vastailla muutamaan viestiin ja kirjoitin päivityksen, mutta puhelimen katselu vain huononsi oloa. Lopulta vointini oli niin huono, että sulkeuduin pimeään huoneeseen. Paha olo ja pääkipu ei vain hellittänyt ja illalla olin jo aikaisin sängyssä. Pitkä perjantai tuntui totisesti hyvin pitkältä. Tällaiset päivät muistuttavat siitä, että oman jaksamisen kanssa pitää olla tarkkana. Edellisen päivän Mynthon pastillit sekä pullo vettä eivät korvaa lounasta sekä päivällistä ja tämä kostautuu kyllä myöhemmin.
Lauantaina voimat eivät olleet täysin palautuneet, joten päätin ottaa rauhallisesti. Järjestelin reissua tulevaan Suru konferenssiin Tampereelle. Saan sinne mukaani lapsensa menettäneen isän ja tämä reissu tulee olemaan molemmille hyvin merkityksellinen. Lauantaina tuli useampi yhteydenotto ja lisäsin ne listalleni ja lupasin palata pääsiäisen jälkeen heti asiaan. Yksi asia ei kuitenkaan odottaisi ensi viikolle vaan aloin järjestämään Jonskulle hänen toivettaan helikopteri ajelusta. Iltapäivällä saimme ihania vieraita.
Sunnuntaina tuntui, että kevät vihdoin saapui. Aamusta menimme ystäväni luokse aamupalalle ja päivä meni pitkälti ulkona auringosta nauttien. Illalla en malttanut pysyä poissa koneelta, vaan kirjoittelin päiväkirjaa ja päivittelin stooreja. Työlistakin oli paisunut melko pitkäksi ja tein päätöksen siirtää tulevia 10-vuotis juhlia parempaan ajankohtaan. Nyt juhlat toisi vain kohtuutonta stressiä kaiken päälle ja oma olo ei vielä täysin tuntunut normaalilta. Keväinen päivä latasi akkuja kunnolla seuraavan päivän unelmaa varten.
Alexandra / we4you
Viikko 13
Maanantaina koin pitkästä aikaa, että olin vihdoin ajan tasalla töiden suhteen. Tunsin hallitsevani työtäni eikä työ hallinnut minua. Tulevan viikon pääsiäispussukkalahjoitus oli saatu koordinoitua ja ainoastaan päivitykset olivat tekemättä. Listalla oli kolme uutta perhettä, joista oli viikonlopun aikana tullut yhteydenottoja ja lisäksi iltapäivällä kaksi palaveria. Päivä alkoi pitkällä kävelyllä ja muutamalla puhelulla. Iltapäivällä kävin suunnittelemassa yhtä isompaa lahjoitusta meidän yhteistyökumppanimme kanssa. Päivä sujui mukavissa merkeissä ja illalla kerkesin katsomaan lapseni harjoituksia pitkästä aikaa.
Tiistaina heräsin ihan uudella energialla. Alkuvuoden kova tahti on näkynyt yöunissa eivätkä sykkeet meinaa keretä laskea kunnolla yön aikana. Edellisenä yönä sykkeet kuitenkin laskivat erinomaiselle tasolle ja sain nukuttua pitkän pätkän putkeen. Uudella energialla lähdin ulkoilemaan ja käytin ajan hyödyksi soittamalla puhelun pienen vauvan äidille. Illalla olin saanut viestiä äidin tilanteesta hänen sukulaiseltaan. Äiti ei osannut odottaa puheluani ja luurin päässä oli hetken hiljaisista, kun kerroin lahjoituksesta. Sitten äiti puhkesi itkuun ja yritti sanoittaa sitä helpotusta, jonka hän koki saadessaan tietää lahjoituksesta. Avun pyytäminen voi olla vaikeaa ja monesti yhteydenotot tulevat lähipiirin kautta. Perheet yrittävät pärjätä liian pitkään yksin ja huomaan monesti toistavani puheluissa, että lapsen vakavaan sairauteen ei voi valmistautua. Ihmisillä on halua auttaa, mutta eivät vain tiedä miten. We4you:sta on tullut kanava, jonka kautta voidaan yhdistää sairauden kohdanneita perheitä ja apua tarjoavia ihmisiä. Tästä on tullut huikea kokonaisuus ja avunantajille tärkeä kanava, joka tuntuu paisuvan vauhdilla.
Keskiviikkona ajelin tapaamaan yhtä uutta perhettä, jossa esikoinen on syövän vuoksi siirtynyt palliatiiviseen hoitoon. Minulla oli mukanani suuri määrä tuliaisia ja herkkuja. Kun saavuin paikalle, olivat lapset vastassa ulkona ja mentiin halauksien jälkeen yhdessä sisälle syömään herkkuja ja juttelemaan. Suunnitteilla on useampi unelma, jota lähdemme yhdessä toteuttamaan. Näistä lisää myöhemmin.
Torstaina itselläni oli kotona sairas lapsi ja päivän menot siirtyivät. Onni oli vapaaehtoiset, jotka hoitivat pääsiäispussukka lahjoituksia ja lähettivät ihania kuvia. Aamupäivä meni puhelimessa ja puheluista jäi tosi hyvä tunne itselle. On hienoa, kun pystyy auttamaan ihmisiä, jäsentelemään omia ajatuksia ja tarjoamaan toisille uusia näkökulmia. Olen kulkenut monen perheen rinnalla ja pystyn välillä tuomaan omien kokemuksien kautta uusia ajatuksia. Iltapäivällä sain kuvan, jossa tiivistyi kaikki se mitä olimme puhelun aikana käyneet läpi.
Perjantaina suuntaisin ensin kaupoille ja siitä viemään lahjoituksia perille ja viimeiseksi Ronald McDonald Lastentalonsäätiölle. Olin pyytänyt yhteistyökumppanilta 50kpl pääsiäismunia ja suureksi ihmetykseksi hän toikin 500kpl. Hyvä kun jaksoin siirtää laatikon eteisestä pois. Illalla oli vielä vuorossa illallinen parhaassa seurassa upeimpien yhteistyökumppanien kanssa. Naurua ja hyvää ruokaa riitti ja samalla omat akut latautuivat. Viikonlopuksi en ollut sopinut mitään työjuttuja ja vapaa viikonloppu tuntui hyvältä.
Lauantaina aamusta huomasin kuitenkin istuvani koneella ja vastaavani meileihin. Muutaman kiireellisen asian hoidin pois ja muuten viikonloppu meni perheen kesken. Sunnuntaina kävin äänestämässä ja illalla jännitettiin porukalla vaaleja.
Alexandra / we4you
Viikko 12
Väsymys painoi edelliseltä viikolta ja tarvitsin uutta virtaa auringosta ja luonnosta. Sitä oli onneksi helposti tarjolla, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Olin virittäytynyt kuuntelemaan Suomi Pop radiokanavaa, sillä sunnuntai iltana vahvistui, että Jonskun kappale ”Tämä hetki” kuultaisiin aamulypsyn viimeisessä spiikissä. Jännitys oli huipussaan, kun Tuukka Ritokoski aloitti kertomalla we4you:sta, Jonskusta ja sitten kappale alkoikin soimaan. Kylmät väreet valtasivat kehon rannalla kävellessäni ja tunsin suurta onnellisuuden tunnetta siitä, että Jonskun toive toteutui. Kappaleen sanoma iski syvälle ja tytön heleä ääni saa vielä tätäkin kirjoittaessa tunteet pintaan. Toiveiden toteuttaminen on tämän työn ehdottomasti paras osa. Kiitollisuus päällimmäisenä mielessä tein päivän mittaan useamman lahjoituksen eri perheille.
Tiistaina tapasin aamusta ihanan uuden vapaaehtoisen. Uudet kohtaamiset rikastuttavat ja tuovat uutta näkökulmaa. Yhteys löytyi saman tien ja aloimme innolla suunnittelemaan yhtä suurta tapahtumaa keväälle. Itse olen ollut sen verran kiireinen, että olin jo mielessäni luopunut tästä ajatuksesta mutta apuvoimien kanssa tämä saadaankin nyt toteutumaan. Kiireessä huomaan luovuuden unohtuvan ja sen mikä loppujen lopuksi on tärkeintä. Iltapäivällä oli vielä uuden mahdollisen yhteistyökumppanin tapaaminen ja tuntuu kuin we4you olisi ottamassa suurempia harppauksia tänä vuonna.
Keskiviikkona oli kotipäivä ja vastailin meileihin ja olin yhteydessä muutamaan uuteen perheeseen. Ilta meni puhelimessa lapsensa menettäneen vanhemman kanssa. Tässä työssä ei ole työaikaa ja viestejä sekä puheluita tulee melkeinpä mihin vuorokauden aikaan vaan. Itselleni on vaikea vetää rajoja oman ajan ja työajan väliin. Ajattelen työni olevan enemmänkin elämäntapa. Huomaan kutenkin tämän vaikuttavani omaan perheeseeni ja tätä asiaa yritän parhaillaan ratkaista niin, että se olisi kestävämmällä pohjalla.
Torstaina toteutin yhden pienen tytön syntymäpäiväunelman. Tämän tytön elämässä syöpä on ollut läsnä lähes syntymästä asti ja se on rajoittanut elämää. Toiveet synttäreiden suhteen olivat hyvin vaatimattomat ja sain rohkaista tyttöä unelmoimaan ja kertomaan toiveitaan. Tytön ihmetys olikin suuri, kun saavuin ison kakun, ilmapallojen, lahjojen ja muiden koristeiden kanssa. Pääsin koristelemaan tiloja tytön kanssa ja juhlat pidettiin perheen ja serkkujen kesken samana iltana. Juttelimme unelmista ja toiveista ja tytön äiti kertoi, että pelkästään unelmointi on antanut hurjasti voimia. Lasten kohdalla toiveita on isoja ja pieniä, sekä läheisiä että kaukaisia. Jokainen toive on merkityksellinen ja pienet toiveet voi jollekin merkitä valtavasti.
Voimakassien lahjoitusten hankinta siirtyi perjantaille ja pääsin kaupoille jo kymmeneltä. Toiveina oli kahden metrin laturi, meikkejä, yhden pelin lisäosia (jotka tuottivat alkuun hieman päänvaivaa), legoja, herkkuja ja hemmottelutuotteita. Saavuin kotiin kahdelta ja kokosin sekä kuvasin kassit. Postissa olin kolmelta ja illalla kerkesin tapaamaan ystävää pitkästä aikaa.
Lauantaina suuntasin puoli yhdeksän toteuttamaan Valtterin unelmaa kauppareissusta. Pääsimme Tigerin liikkeeseen jo ennen yhdeksää ja shoppailu alkoi. Parasta oli seurata vanhempien iloa lapsensa riemusta ja poika todellakin nautti kaikesta mitä oli tarjolla. Iltapäivällä hoidin vielä yhden lahjoituksen ja puhuin muutaman puhelun.
Sunnuntaina kerkesin pitkästä aikaa kirjoittamaan kaikessa rauhassa ja summaamaan viikon. Viikko oli jälleen erityinen monessa mielessä ja keskiössä olivat kohtaamiset ihmisten kanssa.
Alexandra / we4you
Viikko 11
Viikkoa kuvaa aika lailla sanapari ”tunnelmasta toiseen”. Maanantaina aurinko paistoi, joten laitoin lenkkarit jalkaan ja suuntasin ulkoilemaan. Ulkoilun lomassa soittelin puheluita ja tunti vierähti vauhdilla. Kotona vuorossa oli kaikkea hallinnollista. Tyytyväisyyden tunne oli huipussaan, kun sain edellinen kuukauden nippuun. Pidän siitä, kun asiat ovat järjestyksessä ja tunnen (ainakin hetkellisesti) hallitsevansa asioita.
Tiistaina koordinoin tulevaa Flying Tiger Copenhagenin pääsiäispussukka lahjoitusta. Meillä on vapaaehtoisryhmiä seitsemällä paikkakunnalla ja niissä omat whatsupp-ryhmät. Innokkaita auttajia löytyy ryhmistä ja parilla viestillä sain ryhmien sisällä sovittua noudot ja kuljetukset pussukoille. Tunnen syvää kiitollisuutta näistä ryhmistä, sillä ne todella helpottavat omaa työtäni. Muutamalla paikkakunnalla omia ryhmiä ei vielä ole saatu kasaan ja tälläkin kertaa löytyi muutama uusi vapaaehtoinen mukaan tekemään hyvää. Iltapäivällä tapasimme hallituksen kanssa ja katsoimme läpi viime vuoden dokumentit.
Keskiviikkona olin varannut aikaa omalle mielelle ja suuntasin elämäni ensimmäiseen hypnoterapiaan. Kokemus oli mielenkiintoinen ja odotan kovasti ensi viikon kertaa. Omasta jaksamisesta huolehtiminen ei ole ollut priorisoinnissa kovinkaan korkealla. Perus mentaliteettini asioiden suhteen on, että kyllähän minä nyt nämä hoidan. Nyt huomaan kuitenkin, että välillä minun on vaikea päästä irti työajatuksista. Ne ovat mielessä, kun menen nukkumaan ja ensimmäisenä kun herään. Teki siis hyvää ottaa aamupäivä itselleni ja iltapäivä menikin uudella innolla tekstejä kirjoitellessa.
Torstaina kävin kaupoilla ja toimittamassa yhden Voimakassin lastensairaalalle. Kohtaaminen oli jälleen todella mieleenpainuva. On hienoa saada yllättää pieni potilas ja nähdä riemu ja ilo hänen kasvoillaan. Perjantaina lähdin varhain aamusta liikenteeseen. Oli jos jonkinmoista asiaa hoidettava tulevaa unelmaa varten ja illalla puoli kahdeksan hain viimeisen lahjoituksen autooni odottamaan seuraavaa päivää. 17656 askelta oli päivän saldo.
Lauantaina herätyskello soi varhain ja edessä oli tiukkaan aikataulutettu päivä. Kahdeksalta aamulla julkaisin keräyksen ja lähdin ajelemaan jännittyneissä tunnelmissa kohti Turkua. Edessä oli suuren surun päivä, kun Eemeli saatettiin viimeiselle matkalleen. Kirkossa minua oli vastassa kuvaaja Johan Fabricius. Hänen läsnäolonsa loi rauhoittavan tunnelma ja oli tosi mukava nähdä häntä pitkästä aikaa. Itse siunaus oli todella kaunis ja pappi sanotti kauniista Eemelin elämää ja kuolemaa. Kuolema osoittaa päivien rajallisuuden ja merkityksellisyyden. Kukaan ei ennalta tiedä omien päiviensä määrä ja kiitollinen pitäisi osata olla jokaisesta päivästä maan päällä. Muistotilaisuudessa sain kunnian lukea Eemelille osoitetut adressit ja siinä sain keskittyä pystyäkseni lukemaan ne. Niin moni jäi kaipaamaan häntä ja tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun sain tuntea niin uskomattoman pojan kuin Eemeli. Muistotilaisuuden jälkeen lähdin kohti Helsinkiä. Vuorossa oli Jonskun unelma ja useampi taho oli ilmoittautunut mukaan auttamaan yllätyksen järjestämisessä. Ehdin ajoissa hotellille ja minuuttia myöhemmin saapuivat ensimmäiset apuvoimat paikalla. Saimme yhteisvoimin tehtyä taikoja ja hotellihuone koristeltiin upeaksi. Otin Jonskun perheineen vastaan ja he pääsivät tutustumaan yllätyksiin rauhassa koko perheen voimin. Kotiin tulessa mieli ei osannut rauhoittua kaikesta siitä mitä olin päivän aikana kokenut ja uni ei meinannut tulla.
Sunnuntaina heräsin herätyskelloon ja valmistauduin päivään. Autoon istuessani realisoitui viikon kiire ja huomasin, että liian monta asiaa yhdellä kertaa aiheuttaa sen, ettei mieli meinaa pysyä mukana. Aivot vain suorittavat ja hetkeä myöhemmin unohtavat sen, mitä ne edes suorittivat. Havahduin yhtäkkiä, kun länsiväylällä alkoi muodostua ruuhkaa. Hetkeä myöhemmin huomasin hälytysajoneuvot ja pari autoa, jotka olivat aivan rutussa. Tämä oli jälleen herätys siitä että, mitä vaan voi sattua koska vaan. Hotellille päästyäni tapasin sydämellisen Nooran, joka oli tulossa kuvaamaan Jonskua ja hänen perhettään. Kerkesimme vaihtaa muutaman sanan ja inspiroiduin hänestä monella tapaa. Kuvauskin oli hyvin herkkä ja koskettava. Jonskua lainaten; on vain tämä hetki.
Alexandra / we4you
Viikko 10
Itselle maanantait ovat viikon parhaimpia päiviä. Koti rauhoittuu ja saan tilaa omille ajatuksille. Maanantaille oli jälleen pitkä lista tehtäviä ja jostain syystä monen lahjoituksen kanssa ilmeni ongelmia. Lahjoittamista rattaista yksi kumi ei pitänyt ilmaa, Thulen vetokärry vääntynyt postissa ja yhden perheen lapsi sairastunut äkillisesti, eikä varatulle hotellilomalle päästäisi lähtemään. Hotellilla ei ollut samalle päivälle peruutusoikeutta ja äiti oli todella harmissaan. Onneksi luurin toisessa päässä oli ymmärtäväinen henkilö ja lomaa saatiin siirrettyä. Huomasin, että asioiden hoitaminen useampaan kertaan kävi hermoille ja se on inhimillistä. Sitten kun asiat sai viimeinkin hoidettua, oli oikea voittaja fiilis.
Tiistait ovat pyhitettyjä Voimakasseille. Päivä vierähti jälleen kaupoilla ja postissa. Joka kerta kun paketit lähtevät matkaan, tunne suurta tyytyväisyyden tunnetta. Parasta on päästä ilahduttamaan montaa pientä potilasta.
Keskiviikkona suuntasin tapamaan perhettä, jonka pojan maallinen matka oli tullut päätökseen. Päivä oli surun siivittämä mutta äärimmäisen kaunis ja mieleenpainuva. Poika jätti niin suuren jäljen maan päälle. Oma suhtautuminen kuolemaan on viime vuosina muuttunut. Vanhemmat, jotka ovat kohdanneet oman lapsensa kuoleman suhtautuvat kuolemaan hyvin eri tavalla, kuin ihmiset, jotka eivät sitä ole kohdanneet. Itsellä on ollut ajoittain vahva kuoleman ja menetyksen pelko. Näiden kokemusten myötä oma käsitys kuolemasta on muuttunut. Itselleni se merkitsee maallisen matkan päätöstä mutta en enää usko sen olevan niin lopullista, kun aikaisemmin. Kotiin tullessa avasin tietokoneen ja annoin ajatuksen virrata. Perjantaille suunniteltu keräysteksti syntyi nopeasti.
Torstaina tapasin aamusta rakasta ystävääni. Iltapäivälle oli tiedossa yritystapahtuma, johon olin saanut kutsun. Tapahtuma oli todella hienosti järjestetty ja tapasin monta uutta ihanaa ihmistä. Tarinoita jaettiin ja kotiin saapui onnellinen uusi runokirjan omistaja.
Perjantaina sain tavata aivan oikean supersankarin uudessa lastensairaalassa. Nämä kohtaamiset merkitsevät paljon ja perheen kanssa vierähti tovi kuulumisia vaihdellen. Syöpä on todella julma tauti ja se oli vienyt tältä pojalta jalkaterän. Silti huoneessa riitti naurua ja positiivista suhtautumista elämään. Arvostus näitä supersankareita kohtaan on ääretön. Perjantai alkoi myös keräys ja heti ensimmäisten lahjoitusten jälkeen mieli rauhoittui. Keräykset ovat itsellekin aina jännittäviä, sillä toivon että perhe saa kaiken mahdollisen avun ja olen onnistunut keräystekstin kanssa.
Lauantai aamuna huomasin herättyäni saaneeni viestin. Yksi perhe oli saanut hyvin huonoja uutisia ja aikaa heille oli annettu maksimissaan viikkoja. Äiti toivoi samalle päivälle hotellilomaa ja aloin sitä heti järjestämään. Olin luvannut viedä omat lapset uimahalliin ja treeneihin, joten aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan. Lounaan jälkeen kiirehdin kaupoille, sillä hankittavaa oli paljon. Kävin hakemassa ilmapalloja, donitseja, herkkuja, yllätyksiä ja koristeita. Auto täynnä tavaraa ajoin Helsinkiin ja menin koristelemaan huoneen. Perheen tapasin hotellilla ja toivottelin ihanaa lomaa. Hetken päästä sain liikuttavan viestin ja perhe oli todella yllättynyt kaikesta. Parasta on, kun pystyy ylittämään odotukset!
Sunnuntaina herätyskello soi kahdeksalta ja kymmeneltä oli Vantaalla yksityisshoppailu. Flying Tiger Copenhagenin oli jännittyneet tunnelmat, kun odotimme Ronia ja hänen äitiään. Tunnelma rentoutui heti kun kaksikko saapui paikalle ja shoppailu alkoi. Roni ei ollut käynyt kahteen vuoteen kaupoilla ja hänen riemuansa oli ihana seurata. Kotiin tulin puolilta päivin ja lähdin ulkoilemaan ja nauttimaan auringonpaisteesta.
Alexandra / we4you
Viikko 9
Maanantai aamu ja mieletön auringonpaiste. Aurinko kutsui ulkoilemaan ja soittelemaan puheluita. Teen Kuopion yliopistollisen sairaalaan kanssa tiiviimpää yhteistyötä ja sairaalalta kaivattiin muutamalle potilaalle piristystä. Juuri kun olin saapumassa kotiin yhteistyökumppani soitteli ja kyseli, tarvitsemmeko apua jossain. Mainitsin muutaman toiveen ja iltapäivällä soi ovikello ja lahjoitukset toimitettiin perille. Itse arvostan suuresti tällaista nopeaa toimintaa ja paketti oli valmis lähtemään Kuopioon ilahduttamaan pientä potilasta. Päivällä kävin tapaamassa yhteistyökumppania ja kaupassa hypistelemässä vauvanvaatteita. Valitsin pienelle prinsessalle ihanan pinkin kotiutumisasun ja lähetin sen postilla perille.
Tiistaina ja keskiviikkona oli vuorossa töitä kotoa käsin ja juttelin Teamsin välityksellä yhden uuden yhteistyökumppanin kanssa. ”Miten sinä pystyt tekemään tuollaista työtä?” – on kysymys, johon huomaan usein vastaavani. Työ vakavasti ja parantumattomasti sairaiden lasten sekä heidän perheidensä kanssa on ajoittain rankkaa, mutta myös todella merkityksellistä, opettavaista ja välillä jotain elämääkin suurempaa. Parasta on saada luoda iloa ja toteuttaa unelmia. On myös etuoikeus saada tavata perheitä ja kulkea heidän matkassaan hetken mukana. Unelmia toteuttaessa olemme perheen kanssa yhdessä hetkessä kiinni; elämän sekä ihmisyyden keskiössä. Ensimmäisen unelman toteutin keväällä 2017 ja silloin ei ollut tietoa, miten unelma rahoitettaisiin. Seurasin omaa intuitiota ja maksoin aluksi perheen lentoliput omasta pussista. Unelman toteutuminen oli yksi elämän merkityksellisimmistä kokemuksista ja tiesin silloin, että tämä on työ, jota minut on luotu tekemään.
Työni toinen puoli on kuolema ja elämän loppumisen lopullisuus. Tämän puolen käsitteleminen vaatii paljon syvällisiä pohdintoja ja keskustelua. Torstaina tapaisin yhden äidin, jonka tytär menehtyi viime vuonna. Kohtaaminen oli hyvin erityinen ja vahvan läsnäolon vallitessa muistelimme yhteisiä hetkiämme ja jaoimme kokemuksia. Me molemmat olimme kokeneet jotain hyvin erityistä unelmien toteutuksien aikana. Pohdimme miten jo ensikohtaamisestamme lähtien, tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme pidemmän aikaa.
Lauantaina koin jälleen sen mistä torstaina olin jutellut äidin kanssa. Tapasin ihastuttavan Liljan ja hänen äitinsä yksityisshoppailun merkeissä. Lilja hurmasi minut läsnäolollaan heti. Lapset todella opettavat hetkessä elämisen merkitystä. Parasta on, kun saan luoda iloa ja riemua sekä toteuttaa toiveita ja nähdä niiden toteutumisesta aiheutuneet positiiviset vaikutukset.
Sunnuntaina lenkillä päässäni soi jostain syystä Kaija Koo:n kappale ”Viimeinen lento”. Pulkkamäessä huomasin saaneeni viestin. Eemeli poika oli lähtenyt viimeiselle lennolleen ja kivut olivat nyt poissa. Kalenterissa oli merkintä seuraavalle viikolle ”Käy tapaamassa Eemeli”, mutta kuolema ei odota. Lohduttavaa on tieto siitä, että kivut ovat poissa mutta elämä epäreiluutta ei vain voi käsittää. Eemelissä oli jotain hyvin erityistä. Hän hämmästytti tiedoillaan ja oli hyvin ainutlaatuinen ja suuri sydäminen poika. Ensi viikon tärkein tehtävä on mennä tapamaan hänen rakkaimpiaan ja osoittaa tukemme suurimman surun keskellä.
Alexandra / we4you
Viikko 8
Maanantai aamuna puhelimessa odotti harmillinen viesti, jossa kerrottiin yhden pojan voinnin heikentyneen ja kipujen lisääntyneen. Jouduin perumaan suunnitellun synttäriunelman ja hotellivarauksen. Surullisinta tässä kaikessa oli, että syntymäpäivää jouduttaisiin viettämään osastolla ja tilanne tuskin voinnin kannalta muuttuisi enää paremmaksi. Tällaiset tilanteet harmittavat kovasti perheen puolesta ja lähdin ulos haukkaamaan happea. Ilta-Sanomien artikkelin tiimoilta tuli yhteydenottoja ja soittelin perheenisälle, joka kaipasi vertaistukea. Puhelimessa vierähti reilu tunti ja jälleen ymmärsin kuinka yhteiskunnan tukiverkot ei tavoita kaikkia avuntarvitsijoita ja ovat hyvin epätasa-arvoiset.
Iltapäivällä riitti kirjoittamista ja neljä tuntia vierähti nopeasti. Suurin osa työstäni taitaakin olla kirjoittamista ja perheiden tarinoiden sanoittamista. Äidinkieleni on ruotsi ja tekstien tuottaminen ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini. Oppia kuitenkin voi ja tekemällä kehittyä. Nykyisin olen saanut jopa kehua teksteistäni. Lisäksi on jännä huomata miten ihmiset reagoivat heidän perheestänsä kertovaan tekstiin. Sen lukeminen ulkopuolisen kirjoittamana vaikuttaa aina olevan mullistava ja liikuttava kokemus.
Tiistai oli varattu Voimakasseille ja suuntasin ostoksille. Mielestäni olen hyvin tehokas shoppailija ja teen päässäni listan, jota rupean suorittamaan. Nyt haastetta toi valopeili, jota ei meinannut löytyä mistään. Se oli loppu kaikista kaupoista sekä marketeista ja lähin löytyi Lahdesta. Tähän reissuun ei kuitenkaan ollut aikaa, joten se sai odottaa keskiviikolle. Muut toiveet onnistuin löytämään ja iltapäivällä lähti neljä Voimakassia postin toimittamana pikkupotilaille.
Keskiviikkona nokka aamusta kohti Lahtea, sillä iltapäivällä oli lähtö Tukholmaan. Voimakassien toiveiden löytyminen voi välillä viedä yllättävän paljon aikaa ja mielessä vähän tuskailin tulevaa ajomatkaa. Kaikki meni kuitenkin nopeasti ja tämäkin peili löytyi lopulta. Kotona pakkasin laukut ja suuntasin kohti Olympiaterminaalia.
Risteilyllä toteutui monta unelmaa ja tällaiset yhteiset hetket perheen kanssa ovat mittaamattoman arvokkaita. Laivalla kaikki oli valmiiksi mietitty ja etenkin Divet Show ja Mikael Gabrielin keikka olivat ikimuistoisia. Parasta oli nähdä vanhempien kokema onni, kun he seurasivat lapsensa iloa ja riemua.
Perjantaina alkoi keräys ja tämä on joka kerta yhtä jännittävää. Sitä on mahdotonta ennustaa, miten ihmiset siihen osallistuvat ja kuinka paljon lahjoituksia tulee keräykseen. Nyt keräys ei meinannut ottaa tuulta purjeisiinsa ja tämä jäi vaivaamaan. Kun keräykseen lähdetään, koen tiettyä painetta, että perhe saisi tarvittavan avun.
Lauantaina oli vuorossa Eelan unelma ja puolilta päivin lähdin ajamaan Turkuun. Gatorade Areenalle oli melkoinen ruuhka ja kiittelin mielessä, että lähdin ajoissa matkaan. Löysin perille ja sain liput ja hetkeä myöhemmin sain tavata suloisen Eelan ja hänen perheensä. Suuntasimme kohti aitiota ja siellä saimme seurata rauhassa Youtube Allstars peliä. Sitä huomaa olevansa vanha, kun suurin osa pelaajista on itselle täysin tuntemattomia. Tarkoitus oli jäädä Turkuun yöksi, sillä sunnuntaina oli VIP-shoppailu varattuna kauppakeskus Myllyssä klo.9:00. Hotelleita ei kuitenkaan koko kaupungissa ollut vapaana, joten ajoin kotiin. Myöhään illalla tuli viestiä, että tyttö on kuumeessa ja shoppailu joudutaan siirtämään. Sunnuntaina sain nukkua hieman pidempään ja ulkoiltua. Iltapäivällä laitoin muistutuksen keräyksestä ja tämä toimi, nyt ainakin yksi unelmista saadaan yhdessä toteutettua. Viikko oli intensiivinen ja lapset kotona hiihtolomalla. Tällaiset viikot syövät omat voimat ja ensi viikosta odotan hieman rauhallisempaa.
Alexandra / we4you
Viikko 7
Maanantai aamuna herätys klo.5:00 ja nokka kohti Kuopiota. Auto oli niin täyteen ahdettu erilaisilla lahjoituksilla, ettei takaikkunasta näkynyt ulos lainkaan. Tämä ei menoa haitannut ja 4,5 h myöhemmin olin perillä KYS:in Kaarisairaalaan pääovilla. Yksi rullakko ei riittänyt kuljettamaan lahjoituksia syöpäosastolle ja avuksi tarvittiin vielä hartiavoimat. Osastolla vierähti muutama tunti ja parasta oli, kun pääsin henkilökohtaisesti ojentamaan syntymäpäivälahjaksi hankitun jäätelökoneen sen uudelle omistajalle. Yritystapaaminen oli sovittu kello yhdeksi ja siinäkin meinasi aika loppua kesken, kun juttua riitti. Kotiin saavuin kahdeksan jälkeen, kun olin autossa tehnyt päivityksen ja odotellut tyttäreni treenien loppumista parkkipaikalla puoli tuntia.
Tiistaina oli melkoinen lista tekemättömiä hommia. Päivä meni koneella tekstejä kirjoittaen ja lahjoituksia tehden. Sain tammikuun lahjoituslistan summattua ja reilu 30 perhettä sai tammikuun aikana we4you:n kautta lahjoituksia. Hienoa on nähdä, kuinka moni kokee auttamisen merkitykselliseksi ja haluaa olla mukana auttamassa.
Keskiviikkona oli kansainvälinen lapsen syövän päivä. Tunteet olivat pinnassa ja suuntasimme narikkatorille Pasin kanssa. Pasin tytär Anni menehtyi viime vuonna syöpään ja kävimme viemässä Annin sekä 14 muun syöpään menehtyneen lapsen tuolille kynttilän. Näistä viidestätoista lapsesta ja nuoresta toteutimme kuudelle heidän viimeisiä unelmiansa. Tunnen olevani erityisen etuoikeutettu saadessani kulkea hetken näiden lasten matkassa mukana, ja jokaisella on erityinen paikka sydämessäni. Elämän epäreiluus kouraisi silti taas kovaa ja syvältä. Liikutuksen kyyneleet valuivat useamman kerran poskia pitkin päivän aikana. Iltapäivällä meillä oli Pasin kanssa vielä we4you:n esittely netin välityksellä ja jälleen tuntui kiitolliselta saada tehdä juuri tätä työtä.
Lasten syövänpäivän myötä Ilta-Sanomat haastattelivat edesmenneen Sylvin isää Tonia, hänen tyttärensä elämästä ja kuolemasta. Olen todella ylpeä siitä, että Tonilla on rohkeutta sanottaa rehellisesti heidän matkaansa ja mm. sitä yksinäisyyttä mitä perhe kohtasi Sylvin kuoleman jälkeen. Toni on äärimmäisen urhea ja uskaltaa antaa kuolemalle äänen. Vaikka kuolema jo itsessään on suuri tabu, saatikka lapsen kuolema. Omaa mieltä lämmitti se, että on voinut olla perheelle apuna ja he kokevat avun merkityksellisenä.
Loppuviikkoon mahtui yhdet kuvaukset, tulevan viikon unelmien suunnittelua ja muutama lahjoitus. Kun on monta rautaa tulessa, ei mitään voi jättää oletuksen varaan. Siksi tupla tarkistan aikataulut ja paikat perheen kanssa aina ennen unelmaa. Kerran meinasi yksi unelma jäädä kokematta, kun identtiset tien nimet löytyivät vierekkäisistä kaupungeista. Onneksi tämä tajuttiin ennen, kun oli liian myöhäistä ja tällaisista kokemuksista itsekin viisastuu.
Ensi viikolla on jälleen tiedossa monta hienoa kohtaamista ja unelmaa. Näistä lisää pian.
Alexandra / we4you
Viikko 6
Viikko meni niin vauhdilla, että kalenterista piti luntata mitä kaikkea tuli viikon aikana tehtyä. Päällimmäisenä mielessä oli lauantaiset ”syöpäjuhlat”, joiksi 3-vuotias Vili juhliaan kutsui. Juhlissa juhlistettiin elämää ja Vilin syöpähoitojen päättymistä. Olen saanut seurata Vilin ja hänen perheensä matkaa vajaat kaksi vuotta ja tutustua tähän aina yhtä iloiseen sekä hymyilevään poikaan. Yhteisiä muistoja on kertynyt ja siksi koin etuoikeudeksi saada kutsun juhliin. Teki myös hyvää kokea tällainen ”onnellinen loppu” ja nostaa malja elämälle ilman syöpää. Ajomatka kotiin Jyväskylästä meni hymyssä suin, kiitollisena elämälle.
Perjantainakin oli aihetta juhlaan, kun sain kutsun yhteistyökumppanimme 70-vuotis kahveille ja samalla pääsin tutustumaan heidän uusiin toimitiloihinsa. Yhteistä matkaa on kuljettu jo 10 vuotta ja itselle on etuoikeus saada tuntea ihmisiä, joille toisen auttaminen on kunniatehtävä. Yhdessä saadaan aikaan niin paljon enemmän.
Viikkoon mahtui myös yksi unelman järjestäminen, kahdeksan Voimakassia, suuri lelulahjoitus, yritystapaaminen ja keräyksen järjestäminen. Mieleen painui myös arkkulahjoitus, jonka säilytyspaikka loi haasteita. Teen töitä kotoa käsin ja yhdistyksellä ei ole omia toimitiloja. Lahjoitukset pyrin ohjamaan suoraan kohteelle, koska varastotilaa ei ole. Silti leluja, villasukkia, we4you-kasseja ja kirjoja on useampi laatikko vierashuoneessamme. Saimme siis lahjoituksena lasten hauta-arkkuja ja mieheni ilmoitti, ettei niitä säilötä (edes väliaikaisesti) vierashuoneessamme. Keskiviikkona useampi tunti meni soitellessa sairaaloihin ja obduktio-osastoille. Lopulta löysin kohteen, joka pystyi säilömään arkut, kunnes ne lahjoitetaan eteenpäin.
Viikko oli kokonaisuudessaan kiireinen ja sunnuntai meni valmistellessa maanantain Kuopion reissua. Mieli ei pysynyt mukana, kun tehtäviä oli aikaan nähden liian monta. Kiire tekee sen, ettei ympärillä tapahtuville asioille riitä keskittymiskykyä ja oma näkökulma kaventuu hetkellisesti. Mykistävän hienosta auringonnousustakin ehdin nappaamaan vain kuvan, vaikka mieli olisi tehnyt ihailla tätä näkyä koko aamun. Ensi viikolla tavoitteena on havainnoida elämän pieniä hyviä asioita ja keskittyä enemmän hetkeen.
Alexandra / we4you
Viikko 5
Alku viikon olin reissussa aistimassa tulevan kevään tunnelmaa ja samalla sain tehdä töitä uusissa maisemissa. Tämän työn hyviä puolia on, ettei se ole paikka- tai aikasidonnainen. Riittää kun puhelimessa on verkkoa. Yleensä pidän puhelintani aina päällä, mutta lennon ajaksi se oli sammutettava. Kun sitten avasin sen, oli viestien, sähköpostien ja vastaamattomien puheluiden määrä valtava. Reissu hotellille menikin muutamaa asioita selvitellessä ja puheluita puhuessa. Hotellille saapuessa oli jo kaikki tärkeimmät asiat hoidettu ja koneessa olin saanut tehtyä pari päivitystä. Iltapäivällä nautin vuoden ensimmäisistä lämmittävistä auringonsäteistä ja elämäni parhaasta pastasta.
Keskiviikkona saavuin kotiin ja suuntasin heti kaupoille. Muutama kiireellisempi lahjoitus oli toimitettava sairaalalle. Itselle on tärkeää, että we4you:n kautta apua on saatavilla heti kun sille on tarvetta. Lahjoituksia voi tehdä mistä päin maailmaa tahansa, mutta uusia alusvaatteita ei saa toimitettua vanhemmalle sairaalaan kuin fyysisesti sinne viemällä. Moni joutuu yllättäen jäämään sairaalaan pidemmäksi aikaa ja tällainen apu on koettu todella tärkeäksi.
Torstaina oli paljon järjestettävää tulevan ystävänpäivälahjoituksen tiimoilta. Flying Tiger Copenhagenin pussukoita jaetaan 11 paikkakunnalla ja niitä jakaa pääasiassa vapaaehtoiset. Lisäksi useampi Voimakassi oli listallani. Kristianin viimeinen toive saatiin toteutettua ja muutama lahjoitus tehtyä perheille.
Perjantaina olin saanut kutsun Moottoripyörä messuille. Siellä minulla oli kunnia tavata Harley-Davidson Club Finland ry:n Presidentti Mika J. Saloranta sekä muita kerholaisia. Jäseniä kerholla on yli 6600 ympäri Suomen ja heitä yhdistää niin rakkaus moottoripyöriin kuin vahva yhteisöllisyyden tunne sekä halu tehdä hyvää. Tänä vuonna we4you saa kunnian olla kerhon hyväntekeväisyyskohteena.
Sydäntä lämmitti erityisesti se, että kerhon hallituksen jäsenen perhe oli saanut apua we4you:n kautta ja toimintamme koettiin hyvin arvokkaaksi. Tällaiset tilaisuudet toimivat itselle konkreettisena muistutuksena työn merkityksellisyydestä ja luovat valtavaa kiitollisuutta. Useasti päivät menevät tehtävälistaa suorittaessa ja välillä on priorisoitava kiireen vuoksi. Jos jokin asia jää tekemättä, kannan siitä välillä varmaan turhankin suurta stressiä. Kohta kymmenen vuotta we4you on jo ollut ”neljäs lapseni” ja kaikki positiivinen tunnustus tuntuu erityisen hyvältä.
Lauantaina ja sunnuntaina löysin hyvät välit kirjoittamiselle ja sain tehtyä mp-messujen päivityksen, viimein postitettua viikon Voimakassit ja sunnuntaiaamuna kirjoitin rauhassa tätä päiväkirjaa. Tavoitteena oli päiväkirjan avulla pitää mieli mukana, kuunnella sitä tarkemmin ja löytää lisää voimaa ja oivalluksia omaan tapaani tehdä töitä. Päiväkirja on lisännyt omaa innostusta ja sanoittaminen on ollut vaivattomampaa, kun aluksi ajattelin.
Alexandra / we4you
Viikko 4
Olipahan taas viikko mihin mahtui koko tunnekartta jännityksestä suuren suruun.
Maanantai lähti käyntiin uudella hyvällä energialla. Paljon oli kertynyt tekemistä viikonlopun aikana tekemälleni to-do listalle. Pitkän kävelyn jälkeen aloin hoitamaan tehtäviä pois yksi kerrallaan. Yhden yhteistyökumppanin käytäntöjä piti selvittää tarkemmin. Sain sovittua ajan lehtihaastatteluun. Vahvistin unelman toteutuspäivän helmikuulle ja sain varaukset siihen liittyen tehtyä. Toista unelmaa aloin suunnittelemaan, kunnes huomattiin, ettei majoitus jäälinnassa olekaan mahdollista lääkityksen vuoksi. Tilasin yhden hemmottelulahjakortin ja kirjoitin päivityksen, jonka kävin vielä perheen äidin kanssa läpi.
Tiistaina oli jälleen Voimakassien vuoro ja päivä meni kaupoilla. Iltapäivällä hahmottelimme keräystekstiä yhdessä Kristianin äidin kanssa ja saatiin se hyvälle mallille. Tärkeintä on, että teksti tuntuu perheestä hyvältä ja haastavaa siinä on tiivistää monen vuoden tapahtuman yhdeksi lyhyeksi tekstiksi.
Keskiviikkona sain Pasin Helsinkiin ja hioimme yhdessä tulevaa esitystämme. Siinä käsitellään ensin we4you:n toimintaa ja sen jälkeen Pasi kertoo heidän perheen tarinan. Pasin osuudessa omatkin tunteet olivat pinnassa, niin tuoreessa muistissa on vielä kaikki mitä Annin kanssa koettiin.
Torstaina oli meidän ensimmäinen yhteisen tilaisuuden vuoro. Päätettiin heti hypätä syvään päätyyn ja pitää presentaatio Kämp Collections Hotelsin asiakastilaisuudessa GLO Art hotellissa reilulle 200 henkilölle.
Tiedättekö sen tunteen, kun jännittää niin, että huomaa kehon tärisevän? Tämä kuvaa hyvin fiiliksiä ennen esityksen alkua. Esitys meni kuitenkin hyvin ja itse olin erityisen ylpeä Pasista, joka todella rohkeasti kertoi tyttärensä sairastumisesta ja unelmista. Tuntuu kun oikea palanen on löytynyt ja olen saanut työparin, jonka kanssa työskentely sujuu hyvin soljuvasti ja joka haluaa omalla panoksellaan olla mukana tekemässä hyvää.
Perjataina oli Flying Tiger Copenhagenin tilaisuus, jossa saimme pitää esityksemme. Nyt tilanne oli jo huomattavasti rennompi ja esitykseen mahtui jopa huumoria. Iltapäivällä hoidin muutaman rästiin jääneen homman ja kävin hakemassa Oliverin hautajaisia varten kakun.
Lauantaina soi herätyskello 5:30 ja auto lähti tuntia myöhemmin kohti Keski-Suomea. Oli suuren surun ja menetyksen päivä, kun Oliver saatettiin viimeiselle matkalleen. Perheestä on viimeisen reilun vuoden aikana tullut hyvin rakas ja päivä oli itsellekin raskas. Tilaisuus oli hyvin kaunis ja pienen pojan elämän näköinen. Vanhempien suru on niin repivää ja syvää, mutta toivoa toi kaikki se rakkaus, joka tilaisuudessa oli läsnä. Kotimatkalla muistelin meidän yhteistä matkaamme ja kaikkea sitä iloa ja riemua, jota Oliver välitti. Hän oli kerrassaan ainutlaatuinen ja suuren sisäisen voiman omaava poika.
Sunnuntaina tuli yksi yllättävä kiireellinen yhteydenotto ja päädyimme tukemaan perhettä taloudellisesti. Kävin kaupoilla hakemassa yhden lahjoituksen ja kävin läpi viestejä. Muuten päivä meni ulkoillessa perheen kanssa ja keräilleen voimia tulevaa viikkoa varten.
Alexandra / we4you
Viikko 3
Tammikuun kolmas viikko alkoi paljon harmaammissa tunnelmissa, kun edelliset viikot. Vesisadetta ja tuulta riitti, kun suuntasin kaupoille. Iltapäivällä alkoi aivosyöpää sairastavan pojan unelman toteutus, kun perhe saapui junalla Helsinkiin. Unelmaa oli jouduttu siirtämään kertaalleen, joten lapset olivat erityisen innokkaita, kun se vihdoin toteutui. Perheen tapaaminen on aina itselleni yhtä jännittävä ja ihana kokemus. Tutustuimme kaikessa rauhassa toisiimme illallisen merkeissä ja tunnelma rentoutui. Poikakin innostui maistamaan jälkiruokaan kuulunutta orvokkia ja naurua ja ihmetystä riitti. Nämä tapaamiset ovat työni ehdoton kohokohta ja aina yhtä merkityksellisiä sekä opettavaisia. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tavata näitä elämän oikeita supersankareita ja heidän vanhempiaan.
Tiistai aamu meni ruuhkassa, kun lähdin hakemaan perhettä hotellilta. Hotellille tultaessa näytti ensin hieman haastavalta saada kaikki mahtumaan autooni. Pienen järjestelyn jälkeen saimme kolme aikuista, kaksi lasta, rullatuolin ja kaksi matkalaukkua mahdutettua mukaan. Vein heidät laivalle, josta he matkaisivat muutamaksi päiväksi Tallinnaan. Kotona odotti muutama päivitys ja useita vastaamattomia sähköposteja. Juttelin myös tyttärensä hiljattain menettäneen äidin kanssa ja maksoin pois heidän hautaustoimistostansa tulleen laskunsa. Iltapäivällä oli taas muutaman Voimakassin vuoron, jotka lähtivät matkaan piristämään pikkupotilaita.
Keksiviikkoon kalenteriin oli merkitty suunnittelupäivä Flying Tiger Copenhagenin upeiden naisten kanssa. Ideoitahan riitti, kun kolme naista visioi tulevaa vuotta ja kalenteri täyttyi merkinnöillä jouluun asti. Olen todella onnekas, että saan tehdä töitä samanlaisen arvomaailman jakavien ihmisten kanssa. Huumori on kaikilla yhtä huonoa mutta halu tehdä hyvää sitäkin suurempi. Esteitä ei tunnu olevan, kun yhdessä keksimme tapoja tuoda mahdollisimman paljon iloa perheiden elämään. Elenasta ja Helistä on vuosien varrella tullut myös ystäviä ja se lujittaa yhteistyön pohjaa. Viime vuonna päästiin tavoitteisiin, josta kukaan ei osannut edes unelmoida. Jännä on nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan?
Torstaina sain yhteydenoton suoraan sairaalalta ja mietimme yhdessä, miten saisimme todella vaikeassa tilanteessa olevalle perheelle tarvittavan avun. Tähän sain heti mukaan yhteistyökumppanin ja yhdessä kävimme läpi seuraavat askeleet avun toimittamisen suhteen. Vuosien varrella omatkin verkostot ovat kasvaneet ja avun saanti perheille menee tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Avun hankkimiseen tarvitaan myös varoja ja kiitollinen olen jokaiselle, joka haluaa auttaa we4you:n kautta. Esimerkiksi kuukausilahjoittajien panos tällaisen avun antamisessa on hyvin oleellista.
Perjantaina metsästin kakuntekijää pienen pojan hautajaiskakkua varten. Muutaman kieltävän vastuksen jälkeen löytyi taiteilija, joka osaisi tehdä toivotun Minecraft kakun. Kävin ostamassa yhdelle tytölle syntymäpäivälahjan, jonka vein postiin ja kirjoittelin yhtä tulevaa nettisivujulkaisua. Iltapäivällä summasin kulunutta viikkoa ja huomasin, että tapani nähdä asioita on vuosin varrella mielestäni kehittynyt. Koen näkeväni nopeasti pintaa syvemmälle ja kaipaan enemmän rauhaa ja ihmettelyä ympärilleni. Uteliaisuus elämää kohtaa on nousussa, kun tiedostan elämän rajallisuuden ja kuoleman lopullisuuden. Elämä itsessään on ihme ja välillä siihen tarvitsee uutta näkökulmaa, jotta voi tunnistaa ihmeen.
Alexandra / we4you
Viikko 2
Maanatai aamu ja uusi tyhjä kalenteri pöydällä. Malttamattomana odotin sen avaamista ja viikon tarkempaa suunnittelua. Ensiksi oli kuitekin vuorossa happihyppely ja tärkeä puhelu. Soitin äidille, joka on hiljattain menettänyt poikansa syövälle. Tällaiset puhelut haluan puhua kaikessa rauhassa ja koen ulkoilman luonnon läheisyydessä lisäävän omaa läsnäoloani puhelun aikana. Helpompi olisi tietysti nähdä kasvotusten ja halata tiukasti sekä surra yhdessä, mutta välimatkan vuoksi se ei ollut mahdollista.
Jokaisen lapsen kuolema on aina yhtä järkyttävää sekä epäreilu. Kuoleman kokeneiden vanhempien tuskaa ei voi mitenkään käsittää. Silti voi olla tukena, läsnä ja kuunnella toista. Tyhjyys, jonka lapsen kuolema tuo mukanaan on niin ääretön, ettei siihen lisäksi tarvita yksinäisyyttä. Koen hyvin tärkeäksi tehdä vanhemmille heti selväksi, etteivät he ole tässä yksin. Puhelun aikana pohdimme myös mikä voisi tuoda heille apua kaiken surun keskelle ja sovimme, että palaamme asiaan taas huomenna. Iltapäivä meni koneella istuen, kello näytti neljää aivan liian nopeasti ja kalenteri jäi odottamaan seuraavaa päivää.
Tiistaina oli Voimakassien vuoro ja suuntasin kaupoille. Iltapäivällä huomasin jälleen ”kiireen” tunteen hiipineen kannoilleni ja huomasin suorittavani. Tämä on yksi tavoite, josta yritän päästä tänä vuonna eroon. Neljältä oli Voimakassit pakattuna autossa ja kävin hakemassa eskarilaisen. Yhdessä postitimme kuudelle potilaalle omat Voimakassit Shellillä ja poikani sai hodarin palkinnoksi. Päivityksen kirjoittaminen meni iltaan ja samalla vastailin yhteydenottoihin, jotka olivat tulleet viimeisen vuorokauden aikana. Työtunteja kertyi lähemmäs kymmenen.
Keskiviikkona sain kalenterin auki ja samalla aloin tiivistämään vuosikertomusta. Yllätyin itsekin lukemista ja siitä määrästä apua, joka we4you:n kautta kanavoitiin viime vuonna. En itse käytä mitään mittareita työtehtävieni seuraamiseksi ja lopulliset lukemat ovat itsellekin yllätyksiä. Olin tyytyväinen kun sain nämä summat: yli 400 000 euroa hyväntekemiseen, yhteensä 27 keräystä, 300 kpl Voimakassia, lähes 100 perhettä saanut taloudellista tukea, useita irtiottoja vanhemmille, hotellilomia ja mökkilomia perheille ja kymmenen suurta unelmaa. On siinä saanut välillä painaa pitkää päivää, silti en päivääkään vaihtaisi pois.
Torstaina kirjoitin tulevan keräyksen tekstin ja hoidin muutaman Teams palaverin. Olen lupautunut kahteen tilaisuuten ja niitä odotan jännityksellä. En ole kovin tottunut esiintymään ja jännitän tällaisia tilanteita ennakkoon melko paljon. Haluaisin kuitenkin oppia esiintymään ja kertomaan enemmän työstäni ja saada perheiden tilanteita kuuluviin. Yksinäisyys on hiipinyt liian monen ihmisen elämään. Tämä yksilökeskeinen yhteiskunta kaipaa ravistelua ja asioista keskustelua.
Perjantaina julkaistiin keräys ja se on aina jännittävä päivä. Toivon, että olen onnistunut tekstin kirjoittamisessa ja, että perhe saa keräyksen kautta tarvittavan avun. Sosiaalisen median algoritmeihin ei voi vaikuttaa ja välillä postaukset saavat enemmän ja toisinaan välillä vähemmän näkyvyyttä. Tekemällä olen oppinut hieman mikä toimii ja mikä ei. Silti ikinä ei voi tietää mihin keräys päättyy. Kun keräys on aktiivisena, käyn useamman kerran lukemassa ihmisten kommetteja, tykkäämässä jaoista ja lisäämässä stooreja. Viikonloppuisikin täytyy käydä valvomassa, ettei asiattomia kommentteja tule ja yleensä perhe haluaa tietää miten keräys on alkanut.
Viikko oli vauhdikas ja paljon jäi asoita kesken. Ensi viikolla on jälleen yksi unelman toteutus, jota jo odotan innolla.
Alexandra / we4you
