Täällä pääset tutustumaan siihen mitä hyväntekeväisyystyö on. Seuraamme we4you toiminnanjohtajan arkea viikottain päivittyvällä sisällöllä.

Viikko 4

Olipahan taas viikko mihin mahtui koko tunnekartta jännityksestä suuren suruun.

Maanantai lähti käyntiin uudella hyvällä energialla. Paljon oli kertynyt tekemistä viikonlopun aikana tekemälleni to-do listalle. Pitkän kävelyn jälkeen aloin hoitamaan tehtäviä pois yksi kerrallaan. Yhden yhteistyökumppanin käytäntöjä piti selvittää tarkemmin. Sain sovittua ajan lehtihaastatteluun. Vahvistin unelman toteutuspäivän helmikuulle ja sain varaukset siihen liittyen tehtyä. Toista unelmaa aloin suunnittelemaan, kunnes huomattiin, ettei majoitus jäälinnassa olekaan mahdollista lääkityksen vuoksi. Tilasin yhden hemmottelulahjakortin ja kirjoitin päivityksen, jonka kävin vielä perheen äidin kanssa läpi.

Tiistaina oli jälleen Voimakassien vuoro ja päivä meni kaupoilla. Iltapäivällä hahmottelimme keräystekstiä yhdessä Kristianin äidin kanssa ja saatiin se hyvälle mallille. Tärkeintä on, että teksti tuntuu perheestä hyvältä ja haastavaa siinä on tiivistää monen vuoden tapahtuman yhdeksi lyhyeksi tekstiksi.

Keskiviikkona sain Pasin Helsinkiin ja hioimme yhdessä tulevaa esitystämme. Siinä käsitellään ensin we4you:n toimintaa ja sen jälkeen Pasi kertoo heidän perheen tarinan. Pasin osuudessa omatkin tunteet olivat pinnassa, niin tuoreessa muistissa on vielä kaikki mitä Annin kanssa koettiin.

Torstaina oli meidän ensimmäinen yhteisen tilaisuuden vuoro. Päätettiin heti hypätä syvään päätyyn ja pitää presentaatio Kämp Collections Hotelsin asiakastilaisuudessa GLO Art hotellissa reilulle 200 henkilölle.

Tiedättekö sen tunteen, kun jännittää niin, että huomaa kehon tärisevän? Tämä kuvaa hyvin fiiliksiä ennen esityksen alkua. Esitys meni kuitenkin hyvin ja itse olin erityisen ylpeä Pasista, joka todella rohkeasti kertoi tyttärensä sairastumisesta ja unelmista. Tuntuu kun oikea palanen on löytynyt ja olen saanut työparin, jonka kanssa työskentely sujuu hyvin soljuvasti ja joka haluaa omalla panoksellaan olla mukana tekemässä hyvää.

Perjataina oli Flying Tiger Copenhagenin tilaisuus, jossa saimme pitää esityksemme. Nyt tilanne oli jo huomattavasti rennompi ja esitykseen mahtui jopa huumoria. Iltapäivällä hoidin muutaman rästiin jääneen homman ja kävin hakemassa Oliverin hautajaisia varten kakun.

Lauantaina soi herätyskello 5:30 ja auto lähti tuntia myöhemmin kohti Keski-Suomea. Oli suuren surun ja menetyksen päivä, kun Oliver saatettiin viimeiselle matkalleen. Perheestä on viimeisen reilun vuoden aikana tullut hyvin rakas ja päivä oli itsellekin raskas. Tilaisuus oli hyvin kaunis ja pienen pojan elämän näköinen. Vanhempien suru on niin repivää ja syvää, mutta toivoa toi kaikki se rakkaus, joka tilaisuudessa oli läsnä. Kotimatkalla muistelin meidän yhteistä matkaamme ja kaikkea sitä iloa ja riemua, jota Oliver välitti. Hän oli kerrassaan ainutlaatuinen ja suuren sisäisen voiman omaava poika.

Sunnuntaina tuli yksi yllättävä kiireellinen yhteydenotto ja päädyimme tukemaan perhettä taloudellisesti. Kävin kaupoilla hakemassa yhden lahjoituksen ja kävin läpi viestejä. Muuten päivä meni ulkoillessa perheen kanssa ja keräilleen voimia tulevaa viikkoa varten.

Alexandra / we4you

Viikko 3

Tammikuun kolmas viikko alkoi paljon harmaammissa tunnelmissa, kun edelliset viikot. Vesisadetta ja tuulta riitti, kun suuntasin kaupoille. Iltapäivällä alkoi aivosyöpää sairastavan pojan unelman toteutus, kun perhe saapui junalla Helsinkiin. Unelmaa oli jouduttu siirtämään kertaalleen, joten lapset olivat erityisen innokkaita, kun se vihdoin toteutui. Perheen tapaaminen on aina itselleni yhtä jännittävä ja ihana kokemus. Tutustuimme kaikessa rauhassa toisiimme illallisen merkeissä ja tunnelma rentoutui. Poikakin innostui maistamaan jälkiruokaan kuulunutta orvokkia ja naurua ja ihmetystä riitti. Nämä tapaamiset ovat työni ehdoton kohokohta ja aina yhtä merkityksellisiä sekä opettavaisia. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tavata näitä elämän oikeita supersankareita ja heidän vanhempiaan.

Tiistai aamu meni ruuhkassa, kun lähdin hakemaan perhettä hotellilta. Hotellille tultaessa näytti ensin hieman haastavalta saada kaikki mahtumaan autooni. Pienen järjestelyn jälkeen saimme kolme aikuista, kaksi lasta, rullatuolin ja kaksi matkalaukkua mahdutettua mukaan. Vein heidät laivalle, josta he matkaisivat muutamaksi päiväksi Tallinnaan. Kotona odotti muutama päivitys ja useita vastaamattomia sähköposteja. Juttelin myös tyttärensä hiljattain menettäneen äidin kanssa ja maksoin pois heidän hautaustoimistostansa tulleen laskunsa. Iltapäivällä oli taas muutaman Voimakassin vuoron, jotka lähtivät matkaan piristämään pikkupotilaita.

Keksiviikkoon kalenteriin oli merkitty suunnittelupäivä Flying Tiger Copenhagenin upeiden naisten kanssa. Ideoitahan riitti, kun kolme naista visioi tulevaa vuotta ja kalenteri täyttyi merkinnöillä jouluun asti. Olen todella onnekas, että saan tehdä töitä samanlaisen arvomaailman jakavien ihmisten kanssa. Huumori on kaikilla yhtä huonoa mutta halu tehdä hyvää sitäkin suurempi. Esteitä ei tunnu olevan, kun yhdessä keksimme tapoja tuoda mahdollisimman paljon iloa perheiden elämään. Elenasta ja Helistä on vuosien varrella tullut myös ystäviä ja se lujittaa yhteistyön pohjaa. Viime vuonna päästiin tavoitteisiin, josta kukaan ei osannut edes unelmoida. Jännä on nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan?

Torstaina sain yhteydenoton suoraan sairaalalta ja mietimme yhdessä, miten saisimme todella vaikeassa tilanteessa olevalle perheelle tarvittavan avun. Tähän sain heti mukaan yhteistyökumppanin ja yhdessä kävimme läpi seuraavat askeleet avun toimittamisen suhteen. Vuosien varrella omatkin verkostot ovat kasvaneet ja avun saanti perheille menee tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Avun hankkimiseen tarvitaan myös varoja ja kiitollinen olen jokaiselle, joka haluaa auttaa we4you:n kautta. Esimerkiksi kuukausilahjoittajien panos tällaisen avun antamisessa on hyvin oleellista.

Perjantaina metsästin kakuntekijää pienen pojan hautajaiskakkua varten. Muutaman kieltävän vastuksen jälkeen löytyi taiteilija, joka osaisi tehdä toivotun Minecraft kakun. Kävin ostamassa yhdelle tytölle syntymäpäivälahjan, jonka vein postiin ja kirjoittelin yhtä tulevaa nettisivujulkaisua. Iltapäivällä summasin kulunutta viikkoa ja huomasin, että tapani nähdä asioita on vuosin varrella mielestäni kehittynyt. Koen näkeväni nopeasti pintaa syvemmälle ja kaipaan enemmän rauhaa ja ihmettelyä ympärilleni. Uteliaisuus elämää kohtaa on nousussa, kun tiedostan elämän rajallisuuden ja kuoleman lopullisuuden. Elämä itsessään on ihme ja välillä siihen tarvitsee uutta näkökulmaa, jotta voi tunnistaa ihmeen.

 

Alexandra / we4you

Viikko 2

Maanatai aamu ja uusi tyhjä kalenteri pöydällä. Malttamattomana odotin sen avaamista ja viikon tarkempaa suunnittelua. Ensiksi oli kuitekin vuorossa happihyppely ja tärkeä puhelu. Soitin äidille, joka on hiljattain menettänyt poikansa syövälle. Tällaiset puhelut haluan puhua kaikessa rauhassa ja koen ulkoilman luonnon läheisyydessä lisäävän omaa läsnäoloani puhelun aikana. Helpompi olisi tietysti nähdä kasvotusten ja halata tiukasti sekä surra yhdessä, mutta välimatkan vuoksi se ei ollut mahdollista.

Jokaisen lapsen kuolema on aina yhtä järkyttävää sekä epäreilu. Kuoleman kokeneiden vanhempien tuskaa ei voi mitenkään käsittää. Silti voi olla tukena, läsnä ja kuunnella toista. Tyhjyys, jonka lapsen kuolema tuo mukanaan on niin ääretön, ettei siihen lisäksi tarvita yksinäisyyttä. Koen hyvin tärkeäksi tehdä vanhemmille heti selväksi, etteivät he ole tässä yksin. Puhelun aikana pohdimme myös mikä voisi tuoda heille apua kaiken surun keskelle ja sovimme, että palaamme asiaan taas huomenna. Iltapäivä meni koneella istuen, kello näytti neljää aivan liian nopeasti ja kalenteri jäi odottamaan seuraavaa päivää.

Tiistaina oli Voimakassien vuoro ja suuntasin kaupoille. Iltapäivällä huomasin jälleen ”kiireen” tunteen hiipineen kannoilleni ja huomasin suorittavani. Tämä on yksi tavoite, josta yritän päästä tänä vuonna eroon. Neljältä oli Voimakassit pakattuna autossa ja kävin hakemassa eskarilaisen. Yhdessä postitimme kuudelle potilaalle omat Voimakassit Shellillä ja poikani sai hodarin palkinnoksi. Päivityksen kirjoittaminen meni iltaan ja samalla vastailin yhteydenottoihin, jotka olivat tulleet viimeisen vuorokauden aikana. Työtunteja kertyi lähemmäs kymmenen.

Keskiviikkona sain kalenterin auki ja samalla aloin tiivistämään vuosikertomusta. Yllätyin itsekin lukemista ja siitä määrästä apua, joka we4you:n kautta kanavoitiin viime vuonna. En itse käytä mitään mittareita työtehtävieni seuraamiseksi ja lopulliset lukemat ovat itsellekin yllätyksiä. Olin tyytyväinen kun sain nämä summat: yli 400 000 euroa hyväntekemiseen, yhteensä 27 keräystä, 300 kpl Voimakassia, lähes 100 perhettä saanut taloudellista tukea, useita irtiottoja vanhemmille, hotellilomia ja mökkilomia perheille ja kymmenen suurta unelmaa. On siinä saanut välillä painaa pitkää päivää, silti en päivääkään vaihtaisi pois.

Torstaina kirjoitin tulevan keräyksen tekstin ja hoidin muutaman Teams palaverin. Olen lupautunut kahteen tilaisuuten ja niitä odotan jännityksellä. En ole kovin tottunut esiintymään ja jännitän tällaisia tilanteita ennakkoon melko paljon. Haluaisin kuitenkin oppia esiintymään ja kertomaan enemmän työstäni ja saada perheiden tilanteita kuuluviin. Yksinäisyys on hiipinyt liian monen ihmisen elämään. Tämä yksilökeskeinen yhteiskunta kaipaa ravistelua ja asioista keskustelua.

Perjantaina julkaistiin keräys ja se on aina jännittävä päivä. Toivon, että olen onnistunut tekstin kirjoittamisessa ja, että perhe saa keräyksen kautta tarvittavan avun. Sosiaalisen median algoritmeihin ei voi vaikuttaa ja välillä postaukset saavat enemmän ja toisinaan välillä vähemmän näkyvyyttä. Tekemällä olen oppinut hieman mikä toimii ja mikä ei. Silti ikinä ei voi tietää mihin keräys päättyy. Kun keräys on aktiivisena, käyn useamman kerran lukemassa ihmisten kommetteja, tykkäämässä jaoista ja lisäämässä stooreja. Viikonloppuisikin täytyy käydä valvomassa, ettei asiattomia kommentteja tule ja yleensä perhe haluaa tietää miten keräys on alkanut.

Viikko oli vauhdikas ja paljon jäi asoita kesken. Ensi viikolla on jälleen yksi unelman toteutus, jota jo odotan innolla.

Alexandra / we4you

Viikko 1: Vuoden 2023 tuulet

Vuoden vaihtuminen antaa hyvän mahdollisuuden tarkastella kulunutta vuotta. Vuosi 2022 oli niin vauhdikas, että se lähinnä tuntui vuodelta, jossa ei tainnut olla yhtään kokonaista vapaapäivää. Tälle vuodelle tavoitteena on pohtia enemmän omaa tekemistäni ja samalla reflektoida mikä siinä onnistuu ja missä olisi kehittämisen varaa. Siksi mieleeni hiipi ajatus viikkopäiväkirjasta, jonka avulla voin summata viikon ja pohdiskella sen merkitystä.

Ensimmäinen viikko alkoi uuden vuoden aattona, kun sain viestin syöpää sairastavan pojan äidiltä. Poika oli joutunut yllättäen sairaalaan ja edessä olisi leikkaus, joka siirtäisi tulevaa unelman toteutusta. Unelman oli tarkoitus alkaa maanantaina ja tiistaina olisi lähtö Tallinnaan. Vuoden ensimmäinen aamu meni matkasuunnitelmien siirtämisillä ja ohjelman peruumisilla. Ymmärrystä löytyi puhlimen toisesta päästä ja yhtä hotellivarausta lukuunottomatta kaikki saatiin siirrettyä. Asiolla on tapana järjestyä ja kun niihin tekee muutoksia, saattaa löytyä uusia parempia vaihtoehtoja.

Päivällä vuoden ensimmäiset auringonsäteet kutsuivat nauttimaan ulos ja meren äärellä pohdin elämää ja kuolemaa. Elämää kun ei voi hallita, vaikka sitä kuinka haluaisi. Jokaisen päivät maan päällä ovat rajalliset. Elämän epäreiluutta ei voi käsittää, kun on kyse lapsen lähestyvästä kuolemasta. Omalta osaltani voin yrittää tuoda jäljellä oleviin päiviin kauneutta ja yhteisiä muistoja.

Maanataina juttelin pojan äidin kanssa, joka kertoi voinnin olevan parempi ja reissu mahdollinen muutaman viikon päästä. Aamupäivällä tuli yhteydenotto toisesta perheestä ja myös siellä oli tilanne aivokasvaimen osalta lohduton. Hyviä päiviä ei olisi enää montaa ja tytön toiveet olivat helposti toteutettavissa. Hän toivoi illallista koko suvun voimin ja yötä hotellissa, jossa olisi kylpyamme. Unelma olisi jo tulevana keskiviikkona ja maanataina tein tarvittavat varaukset. Illalla tuli musertavat uutiset pienen pojan maallisen matkan päättymisestä.

Tiistaina aamupäivällä juttelin molempien lapsensa menettääneen vanhemman kanssa. Päätettiin, että he lähtevät hetkeksi lepäämään pois kotoa ja varasin heille majoituksen. Iltapäivällä kynttilä paloi pöydällä pojan muistoksi ja keskittyminen perustöihin tietokoneen äärellä oli haastavaa. Illalla halasin omia lapsiani tiukemmin.

Keskiviikkona oli unelman aika. Päivä meni pitkälti huoneen koristeiden ja yllätysten hankkimisessa ja sitten auton nokka kohti Turkua. Perheen tapaaminen on aina jännittävä hetki ja sitä toivoo, että yllätys onnistuisi ja toisi iloa ja hymyjä viimeisiin yhteisiin hetkiin. Automatka kotiin meni äänikirjaa kuunnellessa ja kotona odotti iltapuuhat.

Torstaina oli jännä päivä, kun Pasi tuli Jyväskylästä asti pohdiskelemaan varainhankintaan liittyviä asiosta ja päivä meni vauhdilla uutta ideoiden. Saatiin myös yllättäen kutsu, ensimmäiseen tapahtumaan kertomaan yhdessä we4you:n toiminnasta. Tästä lisää myöhemmin.

Viikonloppuna juttelin muutaman puhelun, kävin läpi somea, tein päivityksen ja vastasin yhteydenttoihin. Sunnuntaina kävin hakemassa muutamat jutut Voimakasseihin ja ostin uuden kalenterin vuodelle 2023. Viikkoon mahtui paljon ja kiitollinen olen siitä, että saan tehdä merkityksellistä työtä ja kulkea monen perheen matkassa mukana. Tänä vuonna yritän jakaa sitä matkaa myös teidän kanssa.


Alexandra / we4you